27. syyskuuta 2014

Save the Date-kuvaukset, round 2!

Eilen me käytiin ottamassa uudet StD-kuvat. Ensimmäisissä kuvauksissa otetut kuvat olivat muuten ihan hyviä, mutta ne eivät valitettavasti toimineet meidän käyttötarkoitusta ajatellen...
Tästä aiheutuneesta paniikista, kiukusta, pakokauhusta (aika loppuu kesken, kohta sataa lunta!) ja aikataulullisista vaikeuksista huolimatta, me saatiin eilen järjestettyä uudet kuvaukset ja vilauksen uusista kuvista nähneenä, 
mä olen aivan myyty!
Täysin kuvauksiin liittymätön kuva!
Joku epämääräinen visio siitä kuinka mä
oon paras ampumaan jousella ja saan vaan napakymppejä
ja kuvatkin oli täysiä napakymppejä?
Ai ei?
Kuvat on just sitä mitä pitikin! Ne toimii meidän käyttötarkoituksessa enemmän kuin hyvin ja en jaksa odottaa että pääsen näkemään ne kaikki muokattuina ja kutsuksi kasattuna!

Ilma ei eilen ollut yhtä aurinkoinen kuin ensimmäisenä kuvauspäivänä, mutta emme antaneet sen häiritä. Ei kuitenkaan satanut vettä, mikä oli ainoa asia jota pelkäsin!
Jos taivas olisi revennyt, olisi multa loppunut huumorintaju tasan siihen paikkaan!

Nyt vaan odotellaan, että saadaan muokatut kuvat hyväksyttäväksi ja aletaan kasaamaan kutsua!
Kunhan kutsut ovat lähteneet postiin ja löytäneet tiensä vieraille, esittelen niitä myös täällä blogissa :)


23. syyskuuta 2014

Jos rahaa olisi puolet vähemmän.

Tällä hetkellä hääbudjettimme on n. 10 000 euroa.
Tämän pitäis riittää aivan kaikkeen, paitsi häämatkaan.
Juhlapaikka, tarjoilut, hääparin vaatetus, avustajien vaatetus, sormukset, valokuvaaja, videokuvaaja, koristelut, kukat, kuljetukset - aivan kaikki.

Aloin pohtimaan kuitenkin, että pystyisimmekö järjestämään meille mieluisat häät halvemmalla?
No aivan varmasti pystyisimme, jos pihistelystä tekee taidetta, kuinka halvalla pääkaupunkiseudulla järjestetyistä häistä voi selvitä?

Juhlapaikaksi vuokraisimme Jollaksen kartanon, jonka viikonloppuvuokra Helsingin kaupungin (tai TeHyn tai Superin jäsenille) on 500€. Muille hinta on hiukan korkeampi, mutten usko että kovinkaan paljon. Jollaksen kartanoon saa tuoda omat juomat ja tarjoilut.

Säästöä: -1000€

Ruokailussa säästäisimme tarjoamalla yksinkertaisen mutta ruokaisan menun.
Tällä hetkellä suunnittelemamme menu on suhteellisen monipuolinen ja sisältää erikoisempia raaka-aineita ja tarjoiluja. Säästöä on lähes mahdotonta arvioida, sillä nykyiselläänkin ruokabudjettimme on uskomattoman pieni, sillä emme maksa kuin raaka-aineista.

Säästöä: n. 400€

Juomien kohdalla pihistäisimme varmasti mielummin määrässä kuin laadussa. Tarjoaisimme alkumaljat, ruokajuomat ja illaksi jokaiselle muutamie mietoja alkoholijuomia, mutta viski- ja sikaribaari, boolit ja drinkit jäisivät pois.



Säästöä: 400€

Paperituotteissa kuten kutsuissa säästäisimme tilaamalla yksinkertaiset ja edulliset kutsut ja unohtaisimme Save the Date-kutsut kokonaan. Askartelemaan en todellakaan ryhtyisi, sillä askartelu on kamalaa ja kaikenlisäksi kallista.
Tällä hetkellä budjettimme kutsuille on "menee mitä menee" -mutta ehdottomaksi ylärajaksi on asetettu Save the Dateille 200€ ja itse kutsuille 300€.
Now and Foreveriltä saa kuitenkin tilattua tällaiset yksinkertaisen kauniit kutsut hintaan 60€

Säästöä: 440€

Vaatetuksen osalta suurin säästö syntyisi varmasti siitä, etten minä hankkisi kuin yhden hääpuvun. Jättäisin myös kaasojeni mekot maksamatta ja luonnollisesti näin ollen he saisivat pukea päälleen minkälaiset mekot vaan. Miehelle puvut vuokrattaisiin, ihan kuten nytkin.

Säästöä: 600€

Sormuksissa en millään haluaisi alkaa säästelemään mutta jos olisi pakko, yrittäisin käyttää vanhoja sormuksia joita äidiltäni on jäänyt ja saada sormusten hintaa pudotettua niillä.
Tällä hetkellä sormusbudjettimme on yhteensä 1500, enkä todella osaa arvioida paljonko tällä tavalla voisi säästää. Aionkin arvioida, että saisimme mieluisat sormukset varmasti myös reippaasti alle 1000€.

Säästöä: 500€

 Valokuvaaja on vihoviimeinen asia jossa haluaisin säästellä. Mielummin kuin hääpukuuni, upottaisin tähän niin paljon rahaa, että kuvat olisivat maailman upeimmat. Lähtisin kuitenkin etsimään opiskelijoita, harrastelijakuvaajia tms. ja tutustuisin huolella heidän töihinsä. En ostaisi sikaa säkissä, vaikka kuinka halvalla saisi. Tai sitten miettisin ammattikuvaajaa vain osaksi päivää, potretteihin ja esimerkiksi vihkimiseen.
Amatöörikuvaaja tai ammattikuvaaja vain osaksi päivää kustantaisi arviolta 400-500€.
Säästöbudjetista ei myöskään löytyisi tilaa videokuvaajalle, jonka ehdottomasti haluan oikeaan budjettiin mahduttaa!


Säästöä: 1000€

Jo pelkästään tällä tavalla voisimme lähes puolittaa budjettimme!
Tähän kun vielä laskee kaiken ylimääräsen hömpötyksen, suunnittelee yksinkertaisen koristelun juhlapaikalle, budjetti tuskin ylittäisi 5000 euroa.
Kuullostaa enemmän kuin houkuttelevalta!
Silti, silti aion pitää kiinni jo tekemistämme valinnoista ja pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa!
Ei olisi edes pitänyt tehdä koko laskelmaa! :D

Minkälaisia säästöjä te olette tehneet? Mihin olette panostaneet ja missä pihistäneet?
Tuleeko teille koskaan samanlainen fiilis, että häiden suunnittelu on kuin ajelisi ympäri kaupunkia viskoen rahaa auton ikkunoista huutaen "ottakaa! viekää kaikki! ja pitäkää hauskaa!"?

21. syyskuuta 2014

Viimeinen vuosipäivä.

Ensi keväästä eteenpäin me vietetään vuosipäivän sijasta hääpäivää.
Tokihan sitä voisi juhlia sekä vuosipäivää, hääpäivää ja miksei vaikka vielä kihlapäivääkin!
Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta tämä viimeinen vuosipäivä. On pelkästään ihanaa, että päästään naimisiin ja saadaan jatkossa viettää hääpäivää, mutta on outoa luopua tästä syksyisestä päivästä.
Tuntuu jotenkin ihan urpolta edes kirjoittaa tällaisestä, että jäänpä nyt kaipaamaan meidän vuosipäivää. Voi hohhoijaa.
Mutta totta sen
Kaipa siihen on vain totuttava, elämä menee eteenpäin ja asiat muuttuu.
Kyllä, tällaisestäkin asiasta saa dramaattisen, kun vaan tarpeeksi yrittää!
Draamat sikseen, koska ensi kuussa me vietetään meidän viimeistä vuosipäivää, on sitä syytä viettää jotenkin muuten kuin tilaamalla pitsaa ja katsomalla Netflixiä.
Ja sitten meillä onkin ongelma.
Miten me sitten sitä vietetään?
Näinkö?
Ensitreffit - 7 years later:
Tapaaminen Havis Amandalla
(hotellihuone Hotel Haviksesta ois ollut tietty huippu! mutta arvatkaapa onko kaikki päivät jo varattu?!)
Kävely Kaivopuistoon
Aamupalaa/Brunssi/Lounasta Cafe Carusellissa, pitkän kaavan mukaan
(Ota sit Jannica iisisti sen valkkarin kanssa...)
Kaupungilla hortoilua
Illallinen Virgin Oilissa
Lisää hortoilua
Iltapala Kasarmitorin penkillä
(Muistakaa pussata!)
 Ensitreffeistä poiketen, hypätkää taksiin ja menkää yhdessä kotiin, tai
varaa hotelli ja menkää yhdessä hotelliin

Aina tää Tallinna
Aamulaivalla Tallinnaan
Pari yötä kivassa hotellissa
Etukäteen pöytävaraukset kivoihin ravintoloihin
Kaupungilla hortoilua
Kotiin iltalaivalla

Helsinkipäivä
Aamupala/brunssi jossain?
Elokuviin/keilaamaan/taidenäyttelyyn/whatever
Päiväkaljat/drinkit jossain
Teatteri/Stand up/Keikka/tms
Hyvää ruokaa
Hotelliin yöksi

Eli kuten ehkä huomasitte, todella tarkkaan olen tätä jaksanut ja osannut suunnitella.
Jotain jossain jotenkin.
Noh, onneksi ainakin seura on varmaa.

Auttakaa nyt naista hädässä! 
Kaikki, siis aivan kaikki ideat niin hyvät kuin huonot ja myös siltä väliltä ovat tervetulleita!
  

20. syyskuuta 2014

34 viikkoa ilman suklaakakkua.

Alan pikku hiljaa selvitä suunnattomasta ärsytyksestä ja raivostani ja uskallan avata blogin.
Tästä ärsytyksestä kirjoitan ensi viikolla enemmän, kunhan saan raivoni ensin laantumaan täysin, vielä ei uskalla. Voisi lipsahtaa sammakko jos toinenkin.

Tänään aamulla laitoin kaasolleni Tialle viestin jossa luki "enää 34 viikkoa".
Pikavastauksena tuli viesti "jännittääkö?"
Joo vähän ja ei todellakaan jännitä.

Eniten jännittää että saanko ruoskittua itseäni tarpeeksi lenkille ja osaanko hillitä itseni suklaakakun himoissani?Pari viimeistä viikkoa on mennyt ihan kivasti, mutta ihan kiva ei valitettavasti riitä, kun lähtötilanne on tämä:


Kaivoin salikamatkin naftaalinistä, mutta älkää nyt vaan erehtykö luulemaan, että olisin salille asti vielä ehtinyt. Totuus on kuitenkin se, että pakkohan sinne on mennä. Jos tahtoo löytää itselleen mieluisan hääpuvun ja vielä mahtua siihen.

Minkäänlaista fitness vinkkejä mulla ei ole todellakaan tarjota kenellekään, vaikka elämäni aikana olen onnistunut pudottamaan painoa enemmän kuin suurin osa teistä edes painaa.
Kaiken olen onnistunut aina myös haalimaan takaisin, ja siitä syystä mä aina löydän itseni tästä pisteestä. Pukemassa aina vain pienemmäksi käyviä salikamoja päälleni miettien, että mikähän se kompastuskivi viime kerralla oli?

Katsotaan kuukauden päästä uudelleen, 
josko salikamat olisivat eksyneet kameran edestä ihan salille asti.

14. syyskuuta 2014

Save the Date-kuvaukset!

Pienien mutkien kautta saatiin meidän StD-kuvaukset pois päiväjärjestyksestä!
Aivan helvetin raskas päivä takana. Eilinen tyttöjen ilta verrotti jonkun verran ja 7 tuntia kestänyt kuvaaminen meinasi kiristää vuorollaan jokaisen hermoja.
Kuvat on kuitenkin nyt paketissa ja niistä pitäisi alkaa kasaamaan StD-kutsuja.
Vaikka tää päivä olikin enemmän kuin uuvutta mä luulen, että karsein osuus on vielä edessä.
Kuvien valitseminen ja kutsun suunnittelu. En edes tahdo ajatella koko asiaa nyt.

Tässä kuitenkin pieni blooper reel meidän kuvauksista:

Mikään ei ole autuaampaa, kuin kampaaja kotiinkuljetuksella!


Antin vihaamat tennarit.

Tärkeää, tärkeää sähellystä, heti aamusta.

Viivi. Jonka piti olla statisti, mutta päätyikin varastamaan
spotin lähes joka kuvassa! :D
Kerrassaan imarteleva kuvakulma.
Mattolaiturin temppu-snautseri.

"tuu jo mami!"

Tällainen lehtienpuhaltelija ilmaantui paikalle kesken meidän kuvausten.
Onneksi vielä siinä vaiheessa riitti huumorintajua,
muutaman tunnin päästä ei välttämättä enää ois riittänyt!

Paremmat otokset ja itse StD-kutsut esitellään, kunhan ne on ensin tilattu ja toimitettu vieraille, eli toivottavasti erittäin pian!
Nyt mä painun suihkun kautta nukkumaan!

11. syyskuuta 2014

Paikka jossa sanomme tahdon.

Aloin taas pohtimaan, että onkohan valitsemamme kallio kuitenkaan paras mahdollinen paikka vihkimiselle?
Kallio on kauniilla paikalla, aivan juhlapaikan edessä, siitä on kauniit maisemat ja se on kaikin puolin täydellinen, paitsi- paitsi, ettei se ole.
Hyvä paikka se on, ehdottomasti.
Mutta kalliolla on erittäin vaikea saada tuoleja pysymään pystyssä ja minusta vanhemmille ihmisille täytyy olla istumapaikat. Kalliolle ei myöskään mitään telttoja pystytellä, joten sateen sattuessa iskeekin tenkkapoo.
Löytyisiköhän juhlapaikalta joku toinen sijanti, joka soveltuisi vihkitouhuihin paremmin?
Tässä siis vihkimiseen alunperin ajateltu kallio.


 Juhlapaikan takaa löytyisi tällainen tila, jossa vihkimisen voisi järjestää myös. Ihmiset mahtuisivat tuohon seisomaan, tuolit pysysisivät hiekalla pystyssä sekä se haaveilemani teltta olisi tuohon mahdollista pystyttää.
Ei sävähdytä mitenkään erityisesti, mutta ehdottomasit harkitsemisen arvoinen.



Aivan tuon äskeisen lokaation vierestä, myöskin juhlatilan takaa, löytyy tällainen aallonmurtaja(?) jonka päässä on pitkä laituri.
Laituri on ehdottomasit aivan liian kaponen vihkimiseen, mutta tuo aallonmurtaja on ehkä jopa tarpeeksi leveä. Ainoana pelkona mulla on se, että joku kaatuu tonne mereen.
Esimerkiksi minä itse!

Tulipa vihkiminen mihin hyvänsä, on sinne saatava ainakin vanhemmille ihmisille tuoleja, tilaa seistä sekä musiikkia. Näissä kahdella jälkimmäisessähän tuo musiikki tulee olemaan todellinen ongelma.
Ne sijaitsevat kumpikin suhteellisen lähellä taloa, mutta kuitenkin liian kaukana, jotta talon omaa äänijärjestelmää voisi käyttää. Ipad+kaiutin ei kauheasti houkuttele....
Kalliolla sen sijaan musiikkia voisi soittaa talon oman äänijärjestelmän kautta.

Ehkä pysyttelemme kalliolla.
Sateen sattuessa juhlat perutaan ja vieraita pyydetään häipymään.

No ehkä ei kuitenkaan.

Mitä te tekisitte?

10. syyskuuta 2014

2. Save the Date-lippupaketin arvonta!

Toinen Save the Date-lippuarvonta on käynnistynyt!
Arvontaan on tällä kertaa mahdollista osallistua kolmella eri tavalla!

1. Tykkää No Tahdon, Tahdon- hääblogista Facebookissa ja saat yhden arvontalipun.
2. Liity blogin lukijaksi ja saat yhden arvontalipun.
3. Kommentoi tätä blogipostausta ja saat yhden arvontalipun.

Mitä useammalla arvalla osallistut, sitä todennäköisimmin voitat! :)

Arvonta päättyy 1.10. klo 21.00!

Lisätietoa Save the Date-tapahtumasta löydät tapahtuman Facebook-sivulta, sekä nettisivuilta!

Liitätähän kommenttiisi mukaan toimivan sähköpostiosoitteen sekä tiedon siitä,  monellako arvalla osallistut!

Toivottavasti nähdään Save the Datessa!

8. syyskuuta 2014

Neiti Not-So-Näppärän DIY projekti.

Askartelu ja minä.
Minä ja askartelu.
Ei jatkoon.
Askartelu ei vain ole mun mielestä epämiellyttävää, sotkuista ja turhaa ajanhaaskausta, vaan mä olen siinä myös ihan järjettömän surkea.
Surkeudestani huolimatta, päätin antaa näpertelylle pienen mahdollisuuden, ja nyt kaduttaa asteikoille 1-10 noin seiskan verran.

Hääkenkäni, kajoamattomina.
Viattomina ja suloisina.


Tehtaan näkemys kivoista kengänpohjista.


Vähän maalia, sivellin ja Jannica. Very not so bueno.

Pikkuhiljaa.
Ensimmäinen kenkä valmis.



Ja lopulta molemmat.

Kyllähän nää ihan kivalta näyttää, ei siinä mitään.
Yllätyin itsekin ihan, etten onnistunut kuorruttamaan itseäni, kenkiä ja asuntoamme kauttaaltaan tuolla maalilla!

Mutta olis tietenkin voinut hetkeksi pysähtyä miettimään, että kannattaako kenkien pohjia maalata vesiliukoisella askartelumaalilla?

Inspiraatio ei jää järkeä odottelemaan, se tulee kun sitä huvittaa.

7. syyskuuta 2014

Tukkakriisi jatkuu..

Hetki sitten postasin tukkakriisistäni ja ratkaisustani kriisin selvittämiseen. Luulin olevani erityisen nokkela ja keksineeni uskomattoman vähän hiuksia rasittavan tavan päästä mustasta väristä eroon.
Voin kuitenkin nyt kertoa, ettei sellaista tapaa ole, ainakaan jos on värjännyt hiuksiaan 13 vuotta samalla värillä.
Aiemman postauksen tukkakriisistä löydät täältä.

Kyllähän hiukseni vaalenivatkin, mutta eivät valitettavasti aivan toivotulla tahdilla, eikä tavalla.
Juurikasvua alkoi olla moooonta senttiä ja jouduin turvautumaan yhteen ja ainoaan kampaukseen joka ikinen päivä, jotten näyttäisi aivan spurgulta.
Tämäkin on loukkaus lähinnä spurguja kohtaan.


Ensin olin aivan vakuuttunut, että olen valmis kantamaan spurgu lookkiani kunnialla pidemmänkin aikaa ja vaalentamaan hiuksiani pitkäjänteisesti ja pikku hiljaa.
Kunnes tajusin että Save the Date-kuvauksemme lähestyvät uhkaavasti, jotain oli siis tehtävä ja äkkiä.
Perjantaina nöyrryin ja ostin värinpoiston. Yhden päivän se kummitteli mulle eteisen pöydälle, muistuttaen olemassaolostaan ja siitä että jotain pitäisi tehdä nyt heti samantien, kuvaukset kun on sovittu jo viikon päähän.
Eilen illalla rohkaisin mieleni ja päätin että nyt tai ei koskaan, ei tässä mitään hävittävääkään ole.
Jos näyttää jo alunperin ihan spurgulta, ei siitä enää paljoa kamalammaksi voi mennä.

Valitettavasti (tai onneksi) eilisestä värjäysprosessistä mulla ei ole teille kuvia tarjota.
Omat ongelmansa värjäykseen toi tietenkin tuo järjetön juurikasvu, värinpoistolla kun on tapana viedä kaikki väri, enkä halunnut juurikasvuni muuttuvan valkoiseksi. Näppäränä tyttönä rajasin värjätyn hiuksen ja juurikasvun rajan ponnareilla ja levitin värinpoistoa näin vain latvoihin. Älyttömän yksinkertaista ja silti se toimi kuin unelma!
Kiss.
Keep it simple stupid.

Kameran jalka ja kaukolaukasin, kiitos universumi!
Aika paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa, vaaleni tuo reuhka!

Hiusharjakin on tietysti ihan jees.

Ja erityisen tyytyväinen olen tästä!
Juurikasvu ei muuttunut valkoiseksi, sille siis tapahtunut mitään!
Ei läikkiä, eikä epämääräisiä sotkuja.
Ponnaritekniikkani oli siis silkkaa neroutta!

Nellakin pääsi kuvaan <3

Juurikasvu sieltä edelleen puskee ja rajusti.
Mutta ainakaan ero juuren ja latvan välillä ei ole enää niin älytön.
Kaipa tästä vielä jonkunlainen tukka tulee.
Kuten sanottu, olen niinniinniin tyytyväinen, että tajusin aloittaa tämän tukkasodan nyt, enkä ensi vuoden maaliskuussa.
Nyt mulla on aikaa kokeilla, mokailla ja yrittää uudelleen.
Ja tietenkin toivoa, ettei tukka tipu päästä kaiken tän keskellä...

Vertailun vuoksi, tässä vielä yksi kuva, joka on otettu tämän vuoden toukokuussa.

Seuraava peliliike on vielä itsellenikin tuntematon, ei hajuakaan.
Mutta se on varmaa, että viikon päästä tän pään pitäisi olla jokseenkin kuvaus kunnossa.
Kattellaan!

6. syyskuuta 2014

Soukan venkerhon paviljonki, meidän merellinen juhlatila Espoossa.

Käytiin muutama viikko sitten ihailemassa Andyn kanssa meidän juhlapaikkaa. Andyhän ei siis koskaan aikaisemmin ollut juhlapaikkaa nähnyt, joten ehkä oli ihan paikallaan hänenkin se vihdoin nähdä.
Samalla mä yritin rauhoitella mun hermoja, että kyllä kaikki sinne varmasti mahtuvat. Mulla on ollut hirveä stressi siitä, ettei me saada kaikkea tarpeellista mahtumaan sinne. No eipä ole enää. Oon aivan vakuuttunut, että kaikki mahtuvat tilaan hyvin ja mahdollisesti saattavat jopa viihtyä.
No kukapa ei tällaisessä miljöössä viihtyisi?


Paviljongin takana sijaitseva uimaranta. Toivon todella, ettei kukaan
päätä heittää talviturkkiaan toukokuun 16. päivä täällä.







Mä olisin kovasti halunnut käyttää tätä ihanaa rantadekkiä hyväksi
häissä, mutta en oikeasti tiedä mitä tähän voisi laittaa?
Miesten viski- ja sikaribaarin?

Miniminiminiterassi.

Sisäänkäynti.

Meidän vihkipaikka. Ei paljoa telttoja tohon kalliolle
pystytellä. Sateen sattuessa, PANIKOI!

Paviljonki sisältä.

Tarjoilutilaa. Pientä erimielisyyttä (=vastustusta mun nerokkaille ideoille)
oli havaittavissa, kun keskusteltiin siitä miten tää ruokahomma hoidetaan.
Ehkä jätän tämän asian täysin ammattilaisten haltuun.

Pikkuruinen eteinen, tämä huolestuttaa mua ehkä
pikkasen vieläkin. Mahtuuko tähän mitään?
Pitääkö tähän mahtua jotain?


Paviljonkihan ei oo mikään messuhalli kuten kuvista näkyy, vaan tuollainen pieni ja kompakti tila.
Venekerhon omien sivujen mukaan tilaan mahtuu istuen ruokailemaan 80-90 ihmistä, mutta musta se on aivan liikaa. Meidän ehdoton maksimi vierasmäärälle onkin tästä syystä 60.
Eiköhän me sen verran ihmisiä tänne saada ängettyä.

Mä niiiiiin kuumeisesti odotan It's Still You-blogin Tean ja Jontun hääkuvia!
Heidän häänsä nimittäin juhlittiin muutama viikko sitten juurikin Soukan venekerhon paviljongilla!