Naimapuuhia

Joka kuukauden lopulla työpaikkani lokeroon ilmestyy uusin Trendi-lehti. Pomoni käy sen sinne sujauttamassa aina itse sen luettuaan.

Yleensä selaan lehden kotimatkalla, enkä hirveästi siihen jaksa paneutua, ellei lehdessä ole jotain erityisen kiinnostavaa artikkelia tai minulla erityisen tylsää.

Tämän kuun lehdessä oli kuitenkin otsikon mukainen Naimapuuhia artikkeli, jossa pohdittiin avioliiton merkitystä nykypäivänä sekä sen tuomio muutoksia parisuhteeseen.
Juttu oli ihan mielenkiintoinen, vaikka jotkut lukijoiden kommentit aiheuttivatkin minussa kaikkea ärsymyksestä huvitukseen.

Mitä avioliitto sitten merkitsee? Miksi ihmiset menevät naimisiin? Varsinkin lapsettomat? Eikö nykypäivänä parisuhteeseen voi sitoutua tosissaan ilman avioliittoa? (en käytä papin aamen-sanontaa koskaan, se on nykypäivänä liian kategorisoiva. Ei papin aamenta tarvita avioliittoon)

Muuhun en osaa vastata kuin siihen, että miksi me menenmme naimisiin?

Miksei avoliitto riitä?

Mitä saamme avioliitolta?

Meillä ei siis ole lapsia, eikä yhteistä asuntoa tai muuta millä naimisiinmenon voisi järkevöittää. 

Emme tarvitse avioliiton tuomia etuja suojaamaan omaisuuttamme tai lapsiamme.

Miksi menemme naimisiin?

Toistemme takia.

Hyvin simppeli syy.

Minä tahdon sanoa tahdon Antille.

Kaikkien karikkojen, mutkien ja kommellusten kautta kun ollaan tähän pisteeseen selvitty, minä tahdon luvata Antille muiden ihmisten läsnäollessa että ei mikään eikä kukaan voi meitä erottaa.

Siksi.

Monet Trendin lukijoista olivat sanoneet avioitumisen syyksi muiden arvostuksen, sen mitä muut suhteesta ajattelivat.

Oikeasti? Eihän se voi olla syy. Ei ainakaan minun mielestäni.

Jos välittää siitä mitä muut suhteesta ajattelevat, mitä tapahtuu sitten kun muut ajattelevat ettei suhde kestä?

Eikö se sitten kestäkään?

Minkä takia te, kanssa morsiot, menette naimisiin?

Oletteko yhdessä tulevan aviopuolisonne kanssa miettineet syitä avioitumiselle, vai onko syy vain perintekäs, koska se kuuluu elämään?

Avioliitto, asuntolaina, lapsia ja eläkepäivät.

Siinäkö se?

Täydellinen juhlapaikka! Paitsi...

Eilen koirien kanssa iltalenkillä muistin räpsästä kuvia ihan meidän lähellä sijaitsevasta Strömsin kartanosta.

Kartano sijaitsee siis Roihuvuoressa meren rannalla. Talo on vaaleansininen ja kaksikerroksinen, sisältä en ole pääsyt taloa tarkemmin kurkkimaan, mutta uskoisin sen olevan ihana. Tietenkin, koska taloa EI vuokrata!

Itä-Helsingin musiikkiopisto on vuokrannut koko kartanon käyttöönsä, eikä vuokraa sitä eteenpäin.

Tietenkään.

Joten se siitä.

Loppuun pieni kysely häissä usein käytettävistä fraaseista.
Esim hääautossa lukee "vastanaineet"/"just married", ym.

Törmäsin just yks päivä aivan kamalaan "paljon naineet, vasta vihityt".
Oikeesti?
Yök.

Hääpuku maistraattiin? Too casual?

Pakko tulla vielä jakamaan pari juvaa teidän kanssaa
Löysin eilen täydellisen paikan meidän kihlakuvien ottamiseen!
Valitettavasti valokuvaaja ja itse sulho puuttuivat paikalta joten kuvien ottamienn jäi toiseen kertaan!

Nelly, meidän kukkaistyttö, kuitenkin räpsäs muutaman kuvan musta!

Päällä mulla oli siis mun omasta mielestä ihan vaan kesäinen mekko, mutta lähes tulkoon jokainen kysy multa että miks mulla on hääpuku päällä?
Tässä voi toki olla hyvin simppelistä assosioinnista kyse; me ollaan vasta menty kihloihin.
Mutta oikeesti, ei kai toi nyt niin hääpukumainen oo?

Toisaalta mietim kyllä että maistraattiin voisin tuon tyyppisen mekon laittaa!

Mekosta huolimatta, kuvauspaikka oli upea! Jes. Nyt vaan Antti sekä kuvaaja paikalla samaan aikaan ja kihlakuvat saadaan hoidettua pois alta! :)

Kaaso Survival Kit

Kaasojen selviytysmipakkaukset a'la Jannica!
Koko homma on siis pakattu tuollaiseen söpöön norsu matkalaukkuun ja mukana tulee kulmakansio josta löytyy ohjeet survival kitin käyttöön.

Kaaso survival kit:
Olette suostuneet ottamaan vastaan tärkeän ja arvokkaan Kaason tehtävän.
Kaasona oleminen ei aina ole pelkkää juhlaa; hermoille käyvä morsian, häästressi, uupumus ja vuorokauden rajalliset tunnit voivat joskus saattaa parhaimmankin Kaason hermoromahduksen partaalle!
Välttääksemme kaikki ongelmat, olen koonnut Sinulle ihana Kaasoni, selviytymispaketin tulevan kahden vuoden varalle.

Kaaso survival kit:stä löytyvät seuraavat tarpeelliset ja vähemmän tarpeelliset tarvikkeet:

Särkylääkettä
-häistä jatkuvasti vatvovan morsiamen aiheuttamaan päänsäryn hoitoon.

Punaviiniä
-nautittavaksi yksin tai yhdessä morsiamen kanssa ( ehkä parempi yksin, niin saa itsekin juoda)

Koskenkorvaa
-joskus punaviini ei vain riitä. Hermoja rauhoittamaan tarpeen vaatiessa.

Nenäliinoja
- hääallergiasta johtuvan vuotavan nenän hoitoon, itkun varalta tai reissun päällä wc-paperin korvikkeeksi

Kynä, vihko ja muistilappuja
-ideoiden ylöskirjaamiseen tai agressioiden purkamiseen

Deodoranttia
-tiukkoihin ja hikisiin tilanteisiin

Laastareita
-hääsuunnittelu saattaa olla vaarallista, haavojen ja ruhjeiden hoitoon. Desinfioidaan sisäisesti kossulla.

Käsidesi ja puhdistuspyyhkeitä
-it can get dirty, girls!

Kampa+peili
-kaunistautumiseen

Kasvonaamiot
-itsensä hemmotteluun ja rentoutumiseen

Korvatulpat
-helppo ja yksinkertainen ratkaisu jatkuvasti häistä kaakattavan morsiamen käydessä hermoille.
- - - - - - - - - - - -- - - - -- - - - - - - -- - - -
Mukaan tulee vielä lupalappu jolla saa rauhoittaa morsiamen itse parhaaksi katsomallaan tavalla!

Onko muut tehneet samanlaisia/tyyppisia kaasopakkauksia? Mitä niihin tuli? Mitä kaasotnoli mieltä? Kokemuksia?

Tähän söpöyteen koko helahoito on pakattu!

Kulmakansiosta löytyvät ohjeet sekä lupalappu.

särkylääkettä, laastareita, käsidesiä ja korvatulpat.

Juomapuoli kunnossa. Punkkua ja kossua!

Kasvonaamiot selä harjapeilicombosysteemi.
Peilissä lukee: I love myself when Im with you. 

Vihki, muistilaput, kynä sekä tussit. Tusseja ei oo mainittu
Ohjeissa koska mä ostin ne ihan ex-tempore.
Pyrin välttämään mitään askarteluun liittyviä jutyuja,
Koska mä pyrin myöskin välttämään askartelua.

Käsipyyhkeitä, nenäliinoja ja deodoranttia.

Makuja on monia... koristeluista asiaa.

Johan oli viikonloppu. Antti oli eilen kavereidensa kanssa tekemässä hampurilaisia ravintolapäivän hengessä!
Sitten Suomi hävis sekä lätkässä että euroviisuissa Ruotsille.
Lätkä ja Euroviisut kiinnostaa mua aivan sairaasti. Lähes yhtä paljon kuin Anttia kiinnostaa meidän häiden teemaväri (joka hänen sanojensa mukaan saa olla mikään vaan, muttei vaaleanpunainen).

Tää olis Antista varmasti täydellinen. Kuva.

Kokeiltuani kukkakoristeiden väkertämista itse, tulin Tian kanssa tulokseen että tehdään pöytäkoristeet ja tilakoristeet itse. Ehkä me selviydytään kukkien paiskomisesta vaaseihin ilman floristiakin...?
Ainoat kukat mitä tilataan floristilta on mun kimppu, vieheet ja Tian ja Jennan rannekukat.

Ei näytä kovinkaan hankalalta..? Kuva.

No, pöytäkoristeet alkaa olee suhteellisen selvät. On olleet jo aika pitkään... ehkä noin pari vuotta.
Maljakot on kohta kaikki kasassa, IKEAn mjöd tuoppeja mulla on tarkotus hankkia 60 kappaletta kumpaakin kokoa, joka voi kyllä olla hieman liiottelua, ottaen huomioon että mä saan lainattua maljakoita myös tädiltäni.
No ehkä parempi liikaa kuin liian vähän? Eihän niitä kaikkia oo pakko käyttää.

Kävin huvin vuoks selailemassa naimisiin.infon foorumilla muiden pöytäkoristeluja.
Toisilla oli hyvin simppelit ja pelkistetyt pöydät, ehkä jopa liiankin mun makuun (pelkät servetit ja kattaus) ja toisilla taas tuntu olevan kolmetoista kiloa ryönää siinä pöydällä. Ei oikein meinannu saada selvää että mikä kaikkea siinä edes on.

Kaikista eniten oksetusta mussa aiheutti ne saakelin "terälehdet"! Ensinnäkään ne ei siinä pöydällä ees näytä miltään terälehdiltä vaan joltain paperiroskalta :D
Varmaan suututan monta morsianta, mutta oikeesti! Ne on jotenkin todella mauttomat!
Ja varsinkin jos niitä on levitelty yks kaks sinne tänne. Sillon ne vasta halvalta näyttääkin.
Jos ne olis oikeita terälehtiä mä voisin niistä pitääkin, mutta ne tekoversiot on jotain ihan käsittämätöntä...
Ja samalla pyydän anteeksi kaikilta morsmaikuilta joiden mielestä terälehdet on upeita.
Ei ne ole.

Täähän vielä on ihan siisti.... Kuva.

Tässäkin ihan kaunis kattaus ja sit heitelty jotain roskia tonne pöydälle. Tosi jees. Kuva.

Toinen inhokki on iän ikuinen murattiköynnös. Ja tässäkin tapauksesssa se muovisuus on myös asia joka työntää luotaan ihan huolella!
EI.

Kynttilät sen sijaan on mun mielestä aina jotenkin ihanat. Toiset ostaa niitä teemavärin mukaan ja toiset ihan sattumanvaraisesti. Ei kai sillä mitään väliä oikeastaan oo, onhan ne nyt ihan ykkös tunnelmanluojia!
Ehdoton ehto meidän juhlapaikalle on, että siellä saa polttaa kynttilöitä. Ei mitkään led tuikut tuo samanalaista fiilistä kun oikeat kynttilät.

ÄH.

Heti mä tiedän jos en pidä jostain, mutta jos nään jotain mistä tykkään niin pohdin pääni puhki, että tykkäänkö siitä oikeasti. VOINKO SITOUTUA NYT TYKKÄÄMÄÄN TÄLLAISISTA PÖYTÄKORISTEISTA, JOS EN TYKKÄÄKÄÄN NIISTÄ ENÄÄ HUOMENNA.
Jestas.
Ehkä mä voin sitoutua pöytäkoristeisiin, jos voin sitoutua tohon Anttiinkin.
Toisaalta nää pöytäkoristeet tuntuu jotenkin paljon vakavammilta jutuilta.

Pöytäkoristekokeiluja, yritys nro. 1!

Mun piti jo monta päivää sitten käydä kukkakaupassa ostamassa kukkia noihin vaaseihin ja kokeilla niitä pöytäkoristeita. Valitettavasti mä oon todella kiireinen ja tärkeä (laiska ja saamaton) ihminen, enkä ehtinyt (jaksanut) käydä kukkakaupassa kun vasta tänään.

En todellakaan muista minkä nimisiä kukkia mä ostin (toiset oli ehkä neilikoita?) mutta väliäkös tuolla.
Centerpieceistä (onks tää vaan pöytäkoriste suomeks?) tuli oikeesti ihan nättejä! Ehkä mä sittenkin voin tehdä ne itse, sen sijaan että maksan jollekin floristille siitä että se heittelee kukkia satunnaisesti vaaseihin...

You tell me, tuliks näistä mitään?

Tässä eilen ostamani isot vaasit. Sekä entuudestaan omistamani pyöreä maljakko.  Oikean puolimmaisessa  50 senttisessä vaasissa ideana upottaa kukat veteen ja laittaa kellukynttilä kukkien "päälle". Sehän menikin just niinku olin ajatellut....

Tässä lähikuva ylemmässä kuvassa näkyvästä vasemman puoleisesta 50  senttisestä vaasista. Koska yritys hukuttaa kukat, alkoi vaikuttaa aika epätoivoiselta, kokeilin tällaista ratkaisua, että vettä on vaan vaasin pohjalla.

Sama ruukku, eri tausta.

Lähikuva tuosta pyöreästä maljakosta. Tähän on tungettu eri kukkia kuin noihin vaaseihin, ei siis neilikoita, vaan jotain muita. Ai mitä? No en muista, alko vissiin A:alla niiden nimi. Seassa muutama valkoinen neilikan kukka. Maljakko on lähes täynnä vettä ja yks kellukynttilä. Ois voinu laittaa täyteen, ois varmaan ollu hienompi. Myös jos noi a:alla alkavien kukkien nuput ois olleet aukinaisia, ois voinut olla jokseenkin hienompi. Aukeekohan ne tuolla vedessä?

Sama systeemi sivusta päin.

IKEAn Mjöd tuoppeihin tehdyt neilikkasysteemit. Reunimmaisissa jotain parvekkeelta löytynyttä koristehiekkaa.Näissäkin tenkkapooksi muodoistui kukkien hukuttaminen. Kukkina vaaleanvihreät neilikat.

Sama viritelmä ylhäältä päin.

Ja vielä kolmas kuva samasta viritelmästä kolme astetta eri kulmasta.

Nooo, mielipiteitä?
Onko nää ihan kauheita vai voisko tästä kehkeytyä vielä jotain?

Hääpäivästä hääyöhön -ja matkaan.

Huomenta! Ihana (vapaa)päivä (taas), kahvia, ja aurinkoa hyvin nukutun yön jälkeen. Mikäs sen parempaa!
Eilen nukkumaan mennessä mä yritin kuvitella minkälaista on mennä nukkumaan tasan kahden vuoden päästä. Rouvana.
Samalla mietin missä vietetään hääyö ja että lähdetäänkö häämatkalle heti häiden jälkeen vai myöhemmin...

Mahtava tapa viettää hääyö!
Kuva täältä.

Kevät on mulle huono aika olla pois töistä, mutta eiköhän senkin saa järjestettyä kun on ajoissa liikkeellä.
Musta ois ihana lähteä heti häiden jälkeen häämatkalle, mieluiten ihan parin päivän sisällä häistä! Ei ehkä heti seuraavana päivänä, jos juhlapaikkaa pitää siivoilla ja sen sellasta. Vaikka mulla onkin täys luotto kaasoihin (ja bestmaneihin, joita ei kylläkään vielä ole valittu...) olis musta kurjaa jättää ne yksin siivoamaan... Toisaalta, mun tavoitteena on kyllä koristella ja järjestää häät niin että siivoaminen on mahdollisimman yksinkertasta! (Kaikki roskiin! No ainakin melkein kaikki...)

Kuva.

Hääyö on tietenkin erityinen yö ja jaadijaadijaa.
Itse en kuitenkaan odota itse hääyötä yhtään niin paljon kuin itse hääpäivää.
Todennäköisesti varataan joku hääsviitti, mutta suoraan sanottuna todennäköisesti kummatkin kaivataan enemmän tyynyä ja unta, kuin mitään romanttista kanssakäymistä.
Hääpäivä on kuitenkin kaikessa ihanuudessaan uuvuttava ja raskas, turha luoda suuria odotuksia yölle, kun on kuitenkin todennäköisempää että koko päivän kestänyt jännittäminen, edustaminen, juhliminen ja muutama lasi shamppanjaa on tehnyt tehtävänsä.

Vihdoinkin unta!
 Kuva.

Häämatkasta me ollaan puhuttu muutamaan otteeseen, tosin ihan ohimennen. Samaa mieltä ollaan siitä että kahen viikon reissu johonkin pidemmälle mutta kohde on vielä semisti auki.
Brasilia on ainakin mun (ja vissiin kyllä Antinkin) listassa aika korkealla. Brasilia on meidän ensimmäinen yhteinen kunnon ulkomaanmatkakohde.

Fortaleza.

Rakastuttiin kumpikin maahan on totaalisesti!
Oltiin kahden viikon reissulla koillis-Brasiliassa.
Ensin 5 päivää Fortalezan sykkeessä shoppailen ja lopuks 9 päivää Canoa Quebradassa rentoutuen.
Kaikin puolin täydellinen reissu! Ihana maa, ihanat ihmiset, ihanaa ruokaa, ihania kauppoja, kaikki oli ihanaa! (taisin vissiin joskus luvata ettei tässä blogissa kaikki oo ihanaa, oho.)

Canoa Quebrada

Toinen erittäin potentiaalinen matkakohde on hyvin klisheisesti; Thaimaa. Ollaan kumpikin käyty Phuketissa. Tosin n. 10 vuotta sitten.
Ollaan monesti mietitty että olis kiva mennä yhdessä sinne uudestaan.
Ainoa, mikä mua Thaimaassa tökkii, on just se, että kaikki menee sinne häämatkalle. En todellakaan tiedä miks se on muka niin kamalaa, mutta jotenkin se vaan on...

Phuket.

Sokerina pohjalla; Bali. Joka olis täydellinen kohde. Bali on mun henkinen stressireikä. Aina kun joku asia aiheuttaa verenpaineen nousua (yleensä töissä) mä sanon myyväni kaiken ja muuttavani Balille.
Ehkä siellä vois ensin käydä häämatkalla kattomassa että minkälainen mesta se nyt oikeasti on. Ennen kun siis pakkaa kamansa ja muuttaa sinne...

Bali.

KUKKIA! Hääkukkia!

Oon jo varmaan aikasemmin maininnutkin etten tahdo esimerkiksi pöytiin järjettömiä määriä koristeita. Yksinkertaista ja kaunista. Ja mielellään sellaista, että häiden jälkeen voin surutta heittää suurimman osan koristeista roskiin, ilman että mun tarvitsee itkeä verta sen takia että ne on maksaneet tonnin. Tai vaihtoehtoisesti yrittää myydä niitä jollekin eteen päin.

Pöytiin tulee siis yksinkertaiset maljakkoasetelmat, joissa on joko itsessään kelluvat kynttilät tai sitten muutama kynttilä joka pöydässä.

Kuva täältä.

Mutta mä haluan myös kukkia muuallekin kuin pelkästään pöytiin. Ovensuihin, lahjapöytään, jälkiruokapöytään, buffetpöytään, vessaan, eteiseen, portaille, JOKA PAIKKAAN!

Kuva täältä.

Tää on ehkäpä hieman yliampuva ei missään määrin meidän budjettiin sopiva järjestely, mutta tää on IHANA!
Jostain käsittämättömästä syystä kukat (niinkun kaikki muukin) on Suomessa aivan järjettömän hintasia.
Siitä huolimatta, mä haluan kukkia niin paljon kun vaan mahdollista! Me säästetään kuitenkin monissa muissa asioissa, joten kyllä kukkiin voi vähän tuhlata!

Löysin netistä idean täydelliseen kimppuun! Mä oon monesti jo ehtinyt miettimään etten tahdo kimppua välttämättä ollenkaan. Meillä ei oo kirkkohäitä eikä välttämättä vihkimistä juhlapaikallakaan, joten missä mä sitä kimppua sitten pidän? Kunnes tajusin...
HÄÄKUVISSA!
Joten pakkohan sellanen on hommata.
Ja jos päädynkin heittämään kimppuni naimattomille neideille (kuten Turun kaasovahvistus jo ehti toivoa) niin tämä yksi ja ainoa kimppu saa ajaa senkin asian. Ei siis erillistä heittokimppua!

Kuva täältä.

Tää on musta upea! Ihanan erilainen, olematta kuitenkaan mauton ja liian outo.
Värit ei tietenkään oo kohdillaan, mutta ajatus on upea. Mulle tämä!
Ja tästä sais pienoisversiona hauskat vieheet ja kaasoille rannekukat!

Ensin ajattelin myös pionikimppua, vaikka pioni ei koskaan oo ollu erityisesti mun kukka. Mutta onhan se älyttömän kaunis! Ja millasia kimppuja siitä saa!

Kuva täältä.

Ehkä näitä kukka juttujakin ehtii tässä kahdessa vuodessa vielä muutamaan otteeseen pyörittelemään...
Ainoa mikä on varmaa, on se etten mä halua kimppua jonka floristi olis voinut tehdä valmiskimpuksi kaappiin odottamaan.
Mä haluan juuri mulle tehdyn kimpun, josta näkee että se on tehty just mulle.
Ei kaappiin odottamaan ketä vaan! :D

Lopuksi vielä muutama hauska, hulvaton ja erilainen kimppu:

Kuva täältä
Vähän blingiä elämään!

Kuva täälTodella erilainen "kimppu",

 ehkä jollekin metallialan morsiammelle?

Kuva täältä.

           Viuhkakimppu! Kuuman kesäpäivän pelastaja!

      (Kivasti voi leyhytellä kukat pitkin poikin!)

Kuva täältä.

  Hmmm. Nappikimppu. 

   Ehkä jollekin käsitöiden rakastajalle?

Kuva täältä.

 Viimeisenä sulkakimppu. Kenties lintubongarille?                                           

Tasan kaksi vuotta häihin, mahtava päivä!

Aivan ihana päivä! Vapaa päivä keskellä viikkoa, aurinko paistaa, pitkä suihku ja kahvia, koirien kanssa ulos kaikessa rauhassa, soitto Tialle ja shoppailutreffit sovittu!

Ensin suunnitelmissa oli käydä vaan pari lähikauppaa läpi, mutta suunnaksi valikoituikin Orimattilan Megamyynti Areena! Tähän väliin on varmaan pakko paljastaa että mä oon outlet friikki! Musta on hauskaa ajaa autolla johonkin huitsin kuuseen, ihan vaan käymään kaupassa.

No, onneks mentiin sinne kauppaan! Sieltä löyty täydellisiä maljakoita! Ja mihin hintaan!

Tadaaa! Ostin kaks pienempää ja yhden tollasen isomman! Toi isompi on 70 senttiä korkea, eli pöytäkoristeeks se on turhan korkea. Ja hintaa tällä jättivaasilla oli huimat 12,90! 

Kaks pienempää maljakkoa on 50 senttiä korkeita ja niillä oli hintaa huimaakin huimemmat 8,90!

Matkalla kotiin mua alko heti harmittaa etten ostanu noita lisää... No, mulla on huominenkin vapaata... :P

Maljakoiden lisäks Orimattilasta ei tarttunut muuta mukaan. 

MUTTA! 

Puolessa välissä kiertelyä minä pompin tasajalkaa. Innosta, en kiukusta niinkun yleensä.

Rekillinen häämekkoja! Pakkohan niitä oli päästä hipelöimään ja ihastelemaan! En oo koskaan aikasemmin nähny tuolla häämekkoja joten hieman kummeksutti, mutta toisaalta mesta on kyllä sellanen että sieltä voi löytyä ihan mitä vaan. Ihmetystä herätti myös se, että toisin kuin yleensä, pukuja sai sovitella itsekseen. Kengät jalassa, "normaalilla" lattialla. Eli mekkojen helmat on kyllä varmasti pian ihan pikimustia... Hintaakin mekoilla oli mielestä suhteellisen paljon, ottaen huomioon että kyseessä oli outlet myymälä ja puvuista oli hajakokoja.

Hiplailun lisäks, oli mekkoja tietenkin sovitettava, mutta johtuen mun kohtalaisen kurvikkaasta figuurista, vain yksi mekko oli mun kokoa. Mutta onneksi edes se yksi!

Siis mä en voi uskoa että mä sanon näin, mutta toi puku oli ihana! Ei ehkä oikeasti ihana, mutta oli ihana laittaa se päälle! Konkreettisesti nähdä miltä sitä mahdollisesti TASAN KAHDEN VUODEN PÄÄSTÄ näyttää.

Oikeasti mekko oli vyötäröstä ylöspäin hieno, vyötäröstä alaspäin sen sijaan aivan järkyttävä! :D

Siinä oli ihan kaikkea, Järjetön laahus, ruusukkeita, kirjailuja, rypytyksiä, kaikkea!

Mutta silti oli ihana saada se päälle. Tuli jotenkin niiiiin hyvä mieli, vaikkei puku ollutkaan "täydellinen".

Minkähänlainen tunnemyrsky syntyy sitten kun THE ONE-puku löytyy...

Paluumatkalla sivistykseen käytiin Eurokankaassa ettimässä "oikeaa" vihreän sävyä. Järjettömän vaikeeta.

Tarkotuksena ois löytää vihreän sävy joka ei oo lime, mutta vähän sinne päin. Ei niin kirkas ja räikeä, mutta ei kuitenkaan liian tunkkanen ja tumma. Todella helppoa!

Tässä ollaan aika lähellä totuutta, mutta heti kun materiaalin vaihtaa, vaihtuu sävykin. Ja ei, kaiken ei todellakaan tarvitse olla aivan täysin totaalisen just presiis saman sävystä. 

Mutta kaiken maailman vihreitä sävyjä ei tulla hyväksymään. Musta on jotenkin hölmöä jos ottaa jonkun väriteeman, esimerkiksi laventelin (joka on kuulemma TÄMÄNKIN kevään suosituin hääväri) ja kuitenkin ostaa tuhatta erilaista sävyä violettia. Ei käy.

Sen takia musta olis kiva jos tänään olis löytyny täydellinen sävy tuolta kangaskaupasta. Siitä kankaasta ois saanu mainion värikartan itselleen.

Ja jep, tänään on tasan päivälleen kaksi vuotta siihen kun sanotaan tahdon. <3

Luopumalla (avio)onneen.

Oli pakko tulla vielä jakamaan tää öoistava juttu AVA:n sivuilta siitä miten luopumalla voi tulla onnellisemmaksi!

Musta tää on hyvä muistilista myös kaikille pariskunnille ja varsinkin häitään suunnitteleville morsioille...

Ensimmäisenä artikkelissa kehotetaan luopumaan tarpeesta olla aina oikeassa. Mahtava neuvo jonka pitäisi periaatteessa olla itsestään selvyys. Ei kukaan voi aina olla oikeassa. Ellei ole aina hiljaa eikä omaa minkäänlaisia mielipiteitä mistään eikä ota kantaa mihinkään.
Tän neuvon noudattamaan oikeasti helpottaa elämää kummasti. Itse oon ainakin aikasemmin ollut aikalailla "aina oikeassa"-ihminen. Antin myötä mä oon joutunut joskus hyvin satunnaisesti (:P) myöntämään olleeni väärässä. Eikä mitään kamalaa oo seurannut, vaikka oonkin ollut väärässä.
On myös helpottava huomata ettei kaikkea tarvitse tietää itse, siinä vieressä on ekstrapari aivolohkoja joissa on myös äärettömät määrät tietoa!

Seuraava neuvo on luopua tarpeesta hallita kaikkea.
Erinomainen neuvo kaikille tuleville rouville!
Kaikkea ei vain yksinkertaisesti voi hallita. Eikä kuulukaan. Eikä ainakaan yksin!
Häät ovat ihana ihana asia, mutta niiden järjestämisestä voi syntyä kamala kaaos ja ahdistus.
Varsinkin jos morsian haalii itselleen järjettömät määrät järjesteltävää ja delegoidessaan tehtäviä stressaa niiden hoitamisesta kuitenkin.
Muistakaamme kaiken kamalan stressin keskellä myös se syy miksi naimisiin ollaan menossa!
Ei niiden hienojen juhlien takia, tai sen upean mekon, vaan rakkauden.
Ei anneta sen riehuvan ja määräilevän häähirvion hävittää niitä ihania naisia  joita me oltiin ennen kosintaa, eihän?

Luovu valittamisesta.
Aivan loistava ohje jokaisen ihmisen elämään. Sanoinko mä just noin?
Taisin sanoa.
Ois kyllä ihanaa jos osais olla valittamatta. Itse syyllistyn tähän ihan liikaa. Mutta mä omassa päässäni ajattelen sen jotenkin niin että oon kuitenkin muuten aika peruspositiivari ja vitsikäs tyyppi että välillä (eli aikalailla koko ajan) mä voin vähän valittaakin!
Oikeasti pitäis lopettaa!

Tässä siis pieni osa näistä mahtavista neuvoista jotka on kaikki listattuna täällä! (kuvat myös AVAn sivuilta)

Tiistai toivoa (ja kukkia) täynnä!

Tai ainakin intoa täynnä!
Kävin tänään IKEAssa hakemassa mahdollisesti häihin tulevia maljakoita mallierän!
Tarkoituksena oli kokeilla vähän että minkä näkösiä asetelmia niillä sais aikaan, mutta valitettavasti matkalla kotiin, mulle tuli niin järkyttävä pissahätä että kukkakauppa jäi välistä...
No huomenna kukkakaupan kautta kotiin ja kokeilemaan!

Kuva täältä.

"Maljakot" on siis IKEAn MJÖD-sarjan laseja. Mutta ne on just täydellisiä mun suunnittelemiin pöytäkoristeisiin. Hinta ei todellakaan päätä huimannut (3,50/6kpl) ainoa mikä mua jäi ihmetyttämään oli ettei näitä löytynyt enää IKEAn nettisivuilta ollenkaan... Oliskohan nää poistumassa valikoimasta? Jos näin on, mun on varmaan pakko käydä näitä rohmuamassa varastoon pari pakettia lisää...

Mä voin onneks kaiken häärojun mikä ei kotiin mahdu säilytykseen viedä mummin&vaarin vintille säilytykseen, niin ei tarvii pelätä että elettäis hääkrääsän keskellä seuraavat kaks vuotta!

Kuva täältä.

Jotain tämän tyyppistä pöytäkoristetta näistä maljakoista olis tarkoitus saada kyhättyä. Kukkien väri on vähän vielä avoin. Valkonen on tietenkin klassinen ja kaunis, mutta onkohan se liian tylsä?
Meillä ei kuitenkaan pöytiin tuu järjettömiä määriä koristeita. Mun mielestä klassisen tyylikäs on parempi kuin pöytä täynnä rojua. Vähän mutta hyvällä maulla- idealla.

Kuva täältä.

Kallat ois musta täydellisiä myös näihin pöytäasetelmiin. Kalla on yks mun lempikukista ja sitä saa myös todella kauniina valkoisen sävynä. Varsinkin näissä pöytäasetelmissa olis etuna jos yks kukka riittäis yhteen maljakkoon ja kallahan on yksinäänkin näyttävä.
Mun omaan kimppuun mä haluaisin myös kalloja, joten oishan se hauska jos kaikkien kukka-asetelmien teemana olis kalla. En mä tiedä onko kukaan muu sellanen että huomaa sellasia yksityiskohtia, mutta musta se olis hauska :P

Kuva täältä.

Tää on nätti, mutta ehkä vähän lian dramaattinen mun makuun. Hauskan erikoinen jota oikeasti voisinkin harkita. Tosin noista sulista tulee mieleen joku burleskitanssija :D

Näitähän sais tiettykin myös meidän teemavärissä ja musta nää näyttää oikeesti hauskoilta! Jotenkin mä oon vaan jumiutunu ajatukseen valkosesta kimpusta. Ehkä tää on ohimenevää....?

Jos nyt kuitenkaan en pääse yli "valkoisen kimpun kaihosta" ja päädyn kallakimppuun, tulee se todennäköisesti näyttämään jokseenkin tältä. Todella yksinkertainen ja simppeli valtikkakimppu.
Heittokimppuahan mulle ei välttämättä tule ollenkaan...
En tiedä haluunko mitään kimpunheittämisleikkejä. Suurin osa mun kavereista on jo naimisissa, ketä sinne tulis edes ottamaan sitä kimppua kiinni? Mun kaasot? :D

Ps. viimesin postaus jonka tein kännykällä näytti aikalailla siltä mitä otsikkokin lupas, mekaselskalta, joten poistin sen. Täytynee vähän harjotella tota mobiiliblogausta!