on vapaapäivä, tai kaksi, keskellä viikkoa.
Tulla kotiin väsyneenä, ruokakaupan kautta, siivota vähän, tehdä ruokaa ja rojahtaa sohvalle odottamaan sopivaa aikaa hiipiä sängyn pohjalle.
Seuraavana aamuna herätä hitaasti, auringon paisteeseen, ilman minkäänlaista kiirettä.
Keität kahvia, käyt suihkussa, koiran kanssa ulkona, eikä vieläkään ole kiire mihinkään.
Ehdit nauttia kauniista kodista, niistä kukistakin joita ostit eilen, säälittävänä yrityksenä piristää raskasta päivää. Ajatus kukkien piristävästä olemassaolosta ei tunnukaan enää niin typerältä.
Voi kunpa sitä ehtisi muulloinkin kuin vain vapaapäivinä pysähtyä nauttimaan oman elämänsä ihanuudesta ja epätäydellisestä täydellisyydestä.
Seuraavana aamuna herätä hitaasti, auringon paisteeseen, ilman minkäänlaista kiirettä.
Keität kahvia, käyt suihkussa, koiran kanssa ulkona, eikä vieläkään ole kiire mihinkään.
Ehdit nauttia kauniista kodista, niistä kukistakin joita ostit eilen, säälittävänä yrityksenä piristää raskasta päivää. Ajatus kukkien piristävästä olemassaolosta ei tunnukaan enää niin typerältä.
Voi kunpa sitä ehtisi muulloinkin kuin vain vapaapäivinä pysähtyä nauttimaan oman elämänsä ihanuudesta ja epätäydellisestä täydellisyydestä.
Illalla suuntaan vielä Pop Weddingiin ihastelemaan ystävän häiden kaasojen pukuja ja saattaa olla että aion itsekin jotain sovittaa.
Mitä muuta ihminen voi enää pyytää?
Oot kyllä niin oikeassa. Tuo on juurikin parasta elämässä! :)
VastaaPoista