Jestas että meinaa hermo palaa.
Täydellinen juhlatila löytyi, vihdoin ja viimein, pitkällisten etsintöjen
Täydellinen juhlatila löytyi, vihdoin ja viimein, pitkällisten etsintöjen
ja lukuisten pettymysten jälkeen.
Ja nythän on sitten näppäimet niin, että tän kyseisen tilan saa varata vasta ensi syksynä, jos edes silloin.
Ja nythän on sitten näppäimet niin, että tän kyseisen tilan saa varata vasta ensi syksynä, jos edes silloin.
En todellakaan aio jättää juhlatilan varausta asteelle "EHKÄ" niin että mulla on alle 10 kuukautta keksiä uusi juhlapaikka jos yllättäen käykin niin ettei saada alkuperäistä juhlapaikkaa.
Mua raivostuttaa niin paljon, että tekis mieli heitellä tavaroita parvekkeelta!
Ja mielellään osua johonkin viattomaan ohikulkijaan!
Mutta aion ottaa iisisti, hengittää syvään ja alkaa tutkimaan markkinoita uudelleen.
Tänään laittelin jo muutamaan paikkaan kyselyä ja parista paikasta tulikin jo vastaus.
Tänään laittelin jo muutamaan paikkaan kyselyä ja parista paikasta tulikin jo vastaus.
Yllättäen kummankaan mestan meili ei saanut mua varsinaisesti ilosta kiljumaan,
vaan lähinnä teki mieli heittää puhelin (jolla siis mailia luin) seinään ja alkaa karjumaan.
Mä oon jo myöntynyt ainakin kahdessa kriteerissa koskien juhlapaikka ja se saa luvan riittää.
Jos sopivaa juhlapaikkaa ei löydy, niin pidetään häät sitten vaikka meidän rappukäytävässä!
Mä en ymmärrä miks mä oon tästä aiheesta niin raivona.
Alkaa jo ehkä itseäkin hieman naurattaa tää.
Mutta enimmäkseen suoraan sanottuna kyllä vituttaa.
Miten tää voi olla näin hankalaa?
Yhden meille täydellisen juhlatilan löytäminen?
Mä tiedän että mulla on aika paljon vaatimuksia sille juhlatilalle,
mutta en mä nyt sentään odota että se on keijujen asuttama,
pilvien päällä leijuva sydämen muotoinen piparkakkutalo!
Jestas sentään että voikin ärsyttää!
Ehkä mä otan lasin punaviiniä, hengitän taas syvään ja ajattelen positiivisesti.
Ainakin mulla 491 päivää aikaa yhä uudestaan ja uudestaan seota hetkellisesti, hengittää syvään ja alottaa taas alusta.
Mä aina sanon tuntevani itseni aika hyvin,
Mä aina sanon tuntevani itseni aika hyvin,
ja että sen takia mä aloin suunnittelemaan hyvissä ajoin,
jotten mä ihan sekois näiden suunnittelmieni kanssa ja voisin nauttia tästä suunnitteluajasta.
Mutta mä myöskin aika usein myönnän että valehtelen liikaa,
itselleni nimittäin.
Hoh hoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa!