Usein, kun en pitkään aikaan kirjoita mitään, mulle tulee kamala ahdistus että pakkkopakkopakkopakko kirjoittaa jotain. Joskus se kumpuaa musta itsestäni, tulee palava halu kirjoittaa jotain, vähän selventää tätä omaa ajatuksenjuoksua (tai ajatuksen löntystämistä, ei sitä aina voi juoksuksi kutsua).
Mutta välillä, tulee sellainen tunne, että nyt on pakko kirjoittaa, vaikka ei yhtään tee mieli.
Pakko kirjoittaa ja lukea muiden blogeja.
Pakko kirjoittaa ja lukea muiden blogeja.
Älkää käsittäkö väärin, mä tykkään lukea teidän muiden blogeja!
Mutta välillä tää koko blogimaailma tuntuu vaan yhdeltä pakolta.
Kun mä alotin tämän blogin kirjoittamisen, mulla oli yksi sääntö.
1. älä kaunistele mitään. Asiat on just sellasia kun ne on.
Mutta välillä tää koko blogimaailma tuntuu vaan yhdeltä pakolta.
Kun mä alotin tämän blogin kirjoittamisen, mulla oli yksi sääntö.
1. älä kaunistele mitään. Asiat on just sellasia kun ne on.
Ja kyllä vain, minäkin olen sortunut tähän ällöttävään blogimaailman tautiin.
Blogeissa elämä on vain ja ainoastaan ihanaa.
Ja sieltä se pakko kumpuaa.
Pakko kirjoittaa kuinka kaikki sujuu upeasti ja ihanasti ja arki on kotona vaan samppanjaa ja vaahtokarkkeja -muutenhan joku voisi luulla että meidän hääsuunnitelmat vaan junnaa, enkä minä (eikä kukaan muukaan, kuten Andy) saa mitään aikaiseksi ja että meillä kotona syötäisiin arkisin vaan nuudelia.
Huhuh.
Blogeissa elämä on vain ja ainoastaan ihanaa.
Ja sieltä se pakko kumpuaa.
Pakko kirjoittaa kuinka kaikki sujuu upeasti ja ihanasti ja arki on kotona vaan samppanjaa ja vaahtokarkkeja -muutenhan joku voisi luulla että meidän hääsuunnitelmat vaan junnaa, enkä minä (eikä kukaan muukaan, kuten Andy) saa mitään aikaiseksi ja että meillä kotona syötäisiin arkisin vaan nuudelia.
Huhuh.
Totuushan on juuri se, että hääsuunnitelmat junnaa ja hyvä niin.
Häihin on vielä yli vuosi aikaa ja mä haluan nauttia siitä vuodesta.
Totuus on myös se, ettei meillä arkisin juoda samppanjaa, eikä kaikki oo ihanaa.
Andy jättää sukat edelleen olkkarin lattialle, ei laita astioita astianpesukoneeseen, eikä osaa imuroida.
Andyn mielestä mun hiuspinneille pitäis kaikki heittää roskiin, jotta niitä ei aina olis joka nurkassa (en oo ees vuosiin käyttäny päivittäin hiuspinnejä, silti niitä putkahtelee joka nurkasta) ja että mun tapa jättää juomaa lasin pohjalle aina muutama tilkka on maailman ärsyttävin ja että mun pitäis opetella siitä eroon.
Niin, ja meillä arkisin syödään nuudelia, ainakin sillon jos Andy ei oo kotona.
Totuus on myös se, ettei meillä arkisin juoda samppanjaa, eikä kaikki oo ihanaa.
Andy jättää sukat edelleen olkkarin lattialle, ei laita astioita astianpesukoneeseen, eikä osaa imuroida.
Andyn mielestä mun hiuspinneille pitäis kaikki heittää roskiin, jotta niitä ei aina olis joka nurkassa (en oo ees vuosiin käyttäny päivittäin hiuspinnejä, silti niitä putkahtelee joka nurkasta) ja että mun tapa jättää juomaa lasin pohjalle aina muutama tilkka on maailman ärsyttävin ja että mun pitäis opetella siitä eroon.
Niin, ja meillä arkisin syödään nuudelia, ainakin sillon jos Andy ei oo kotona.
Ajattelin kevään kunniaksi ottaa puhdistuskuurin, joka koskee erityisesti blogia.
Back to the basics.
Yritän välttää perusluonteelleni ominaista "kaikki on paskaa"-asennetta,
mutta aion myös hypätä pois tästä minulle niin vieraasta "kaikki on ihanaa"-asenteesta.
Kaikki ei oo ihanaa, mutta ei kyllä paskaakaan.
Life is, what it is.
ps. olipas diippiä.
Ja heti aamusta.
Ei paskaa, muttei ihanaakin, vaan ihan sellasta arkisen keskinkertaista keskiviikkoa jengi!
Back to the basics.
Yritän välttää perusluonteelleni ominaista "kaikki on paskaa"-asennetta,
mutta aion myös hypätä pois tästä minulle niin vieraasta "kaikki on ihanaa"-asenteesta.
Kaikki ei oo ihanaa, mutta ei kyllä paskaakaan.
Life is, what it is.
ps. olipas diippiä.
Ja heti aamusta.
Ei paskaa, muttei ihanaakin, vaan ihan sellasta arkisen keskinkertaista keskiviikkoa jengi!
"mun tapa jättää juomaa lasin pohjalle aina muutama tilkka on maailman ärsyttävin ja että mun pitäis opetella siitä eroon" OOOOO!!! Tää on kuule sukuvika :D tapahtuuu myös täällä!!!
VastaaPoistaHaha! Vaikka kuinka yrittäis keskittyä että nyt juon lasin tyhjäksi, niin aina sinne vaan jää jotain! Ei sille voi mitään! Paitsi tietenkin jos siellä alkoholia. Sitten menee kaikki! :D
PoistaMä en myöskään aina yllä hauskaan ja hilpeään blogissani. Ehkä sen takia mun teksti on jmonesti niin selostavaa, melko asiapitoista ilman "hassuja söpöilyjä". Hienoa olisi tietysti sellainen hauskan ironinen tapa kertoa vastoinkäymisistä ja laiskottelevasta sulhasesta. Toisaalta ihan kaikkia sukudraamoja ei sitten edes kehtaa julkaista.
VastaaPoistaPakko kyllä olla sun Andysi kanssa samoilla linjoilla tässä tilkkojen jättämisessä lasin pohjalle... Mulla on yksi sellainen kaveri, joka aina kyläillessä jättää lasin pohjalle vähän juomaa ja ihmettelen aina, että miksi. Eihän siinä ole mitään järkeä... :)
Hassua söpöilyä mä en koe omakseni ollenkaan! Sellanen ironinen ja sarkastinen kirjoitustyyli on mulle ominta, mutta harvemmin sopii hääblogimaailmaan, missä tuntuu että kaiken pitää olla ihanaa ja söpöä koko ajan! :D Toisaalta blogi on minun ja saa olla juuri sellainen kuin haluan! ;)
PoistaEikä sille tilkka-tavalle voi mitään! Se liru jää sinne vaikka kuinka keskittyy! Voin yrittää opetella pois tästä tavasta, heti kun Andy opettelee imuroimaan :P
Se oli aika kiusallista muuten, kun etsin morsiuspukua ja kavereiden kommentit oli sitä "ihan kiva" -tasoa ja itsekin vastaili myyjään kohteliaan innokkaaseen "no mitä mieltä olet tästä" tiedusteluun neutraalilla mutinalla. Sitten siihen viereen tuli joku morsiusporukka, joka ekaa pukua sovitettuaan purskahtaa itkemään dramaattisen "Tämä se on! Tää on nyt se oikea!" säestämänä. Mä yritin kovistella mun kavereita itkemään, kun vihdoin löydettiin "se oikea", mutta ei ne suostunut... Morsiuspuvussa on mun mielestä aika tärkeää, ettei kokoajan ole sellainen tunne, että "mitä v*ttua mulla on oikein päällä"... ;)
PoistaIhana realismi postaus, ei oo aina ollut herkkua häiden suunnittelu! Tai elämä muutenkaan, mä tein rajauksen että vain hääasioita blogissa pääosin ja niissä on oikeastaan realismia ollutkin. Ehkä kuitenkin vähän hionu antia ja en kirjoittanu kuinka kamala oikeasti hääviikki oli raskaimmillaan:)
VastaaPoistaOi, olisi oikeasti ihana kuulla minkälainen se hääviikko todellisuudessa on! Vaikka nyt jo oon päättänyt että aion olla täysin zen enkä aio minkään antaa hermostuttaa itseäni, voin vaan kuvitella kuinka sekoan kun viime hetkellä joku meneekin "väärin"! Toivottavasti kirjoitat häävikon todellisesta luonteesta! ;)
PoistaMäkin olisin kiinnostunut lukemaan hääviikon todellisuudesta!
PoistaMun mielestä rehellistä ja realistista tekstiä on aina ihana lukea! Mulla suurin ongelma blogin kanssa on se, että voisin kirjoittaa kyllä ja haluaisinkin, mutta kun en ehdi! Olen nyt viime aikoina joutunut valikoimaan sitä mitä blogeja luenkin, koska en vain ehdi kaikkea. Ja syystä tai toisesta sitä eniten tekee mieli lukea niitä aitoja tekstejä, joissa on ripaus realismia ja arkea mukana.
VastaaPoista