Liian mahtava viikonaloitus kasvohoidoilla ja hääpuvuilla kostautui
sillä seurauksella, että olen keskiviikosta alkaen maannut kotona tehden kuolemaa.
Blogin päivittäminen ei ole käynyt mielessäkään vaikka alunperin oli tarkoitus tehdä pieni postaus hankkimastani puvusta.
Sohvanpohjalta olen päässyt lähinnä vessaan ja sinnekin vain koska on ollut pakko.
Eikä oikeastaan ole kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin haaveilla juovansa kolme litraa vettä kerralla ja tuijottaa telkkaria.
Eikä oikeastaan ole kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin haaveilla juovansa kolme litraa vettä kerralla ja tuijottaa telkkaria.
Mutta ilmeisesti elämä alkaa vihdoinkin voittamaan!
Mikään ei oo niin ihana tunne kun sairastamisen jälkeen tajuta olevansa terve!
Viime postauksen kommenteissa toivottiin jonkunlaista postausta hankkimastani puvusta.
Luonnollisesti en aio koko pukua paljastaa, vaikka se joutuu aikamoisen veitsen alle vielä ennen häitä.
Joitan epäselviä closeuppeja ja kuvia puvun helmasta tai vetskarista tai jostain muusta yhtä informatiivisestä voin toki paljastaa.
Mutta puvun ollessa säilytyksessä tädilläni, ei sekään onnistu ennen kuin pääsen täältä sairastuvalta liikkeelle.
Pakko lopuksi hehkuttaa tuota tulevaa aviomiestäni.
Monestihan miehiä kuvaillaan ärsyttäviksi sairastajiksi.
Meillähän tää on aivan päinvastoin.
Andy tuskin koskaan edes sairastaa ja silloinkin kun se sairastaa, ei sitä oikeastaan edes huomaa.
Se nukkuu ja lepää.
Andy tuskin koskaan edes sairastaa ja silloinkin kun se sairastaa, ei sitä oikeastaan edes huomaa.
Se nukkuu ja lepää.
Mutta kun minä olen kipeä...
Huh huh, en kyllä kestäisi katsella itseäni.
Musta tulee ihan älytön uliseva vauva joka vaatii ja tarvitsee joka sekunti jotain.
Andy on onneksi jollain tasolla tähän sopeutunut ja kestää mun lapsellista valitusta.
Eilen aamulla halusin juoda piimää ja mustikkakeittoa, ja olinkin jo jääkaapilla, mutta pyysin Andya hoitamaan homman loppuun koska "mä en jaksa seistä".
Mikä oli kyllä ihan totta.
Musta tulee ihan älytön uliseva vauva joka vaatii ja tarvitsee joka sekunti jotain.
Andy on onneksi jollain tasolla tähän sopeutunut ja kestää mun lapsellista valitusta.
Eilen aamulla halusin juoda piimää ja mustikkakeittoa, ja olinkin jo jääkaapilla, mutta pyysin Andya hoitamaan homman loppuun koska "mä en jaksa seistä".
Mikä oli kyllä ihan totta.
Eilen illalla, kun vihdoin ja viimein oli sellainen olo että voisin jotain syödä,
halusin vaaleinta paahtoleipää juustolla, ilman kuoria.
Andy haki leipää, leikkasi kuoret pois ja tarjoili koko tilauksen sohvalle.
10 pistettä ja papukaijamerkki jälleen kerran Andylle!
halusin vaaleinta paahtoleipää juustolla, ilman kuoria.
Andy haki leipää, leikkasi kuoret pois ja tarjoili koko tilauksen sohvalle.
10 pistettä ja papukaijamerkki jälleen kerran Andylle!
 |
| Lovee. |
Ihana Andy! Pisteet kotiin tolla toiminnalla ;)
VastaaPoista