Perutaan häät

ja mennään salaa naimisiin.
En tiedä kumpi meistä tämän ajatuksen heitti ilmoille ensin. Sen tiedän, että aluksi se oli vitsi, mutta sitten mietimme sitä ihan vakavasti. 

Mitä jos säästäisi itsensä siltä kaikelta vaivalta ja raahautuisi maistraattiin sanomaan tahdon ja lähtisi kahdestaan vaikka Timbuktuun kolmeksi viikoksi?

Kuva.

Kuva.

Kuva

Ostaisi jonkun kivan mutta arkisen mekon ja unohtaisi sen kermakakku unelman jota on metsästetty kuukausitolkulla, tuloksetta.

Unohtaisi kaiken hörhellyksen ja keskittyisi vain siihen mikä on tärkeää.

Kuva.

Kuva.

Keskustelimme tästä oikeasti ihan vakavasti. Mitä jos ei tuhoaisikaan kaikkia säästöjä suuriin juhliin ja sukulaisten kestittämiseen? Vaan käyttäisi kaiken itseensä? Kuinka paljon helpommalla sitä pääsisikään, kun ei tarvitsisi varata kuin maistraatti aika, häämatka ja etsiä kiva mekko.

Helppoahan se olisi. Ehdottomasti helpompaa kuin järjestää juhlat ja organisoida ja suunnitella ja järjestellä ja sopia, hoitaa, tilata, varata, perua, uudelleen varata, etsiä, löytää ja kadottaa.

Mutta olisiko se oikea ratkaisu meille kuitenkaan?

Vaikka aika ajoin tässä hässäkässä tuntuisi helpommalta vaan ottaa ja karata vihille.

Toisaalta, mielikuva ihanista häistä suvun ja perheen kanssa pitää pintansa.

Ehkä me ei ainakaan vielä karata yhtään minnekään.

Onko muilla ollut samanlaista fiilistä, että olisi vaan parempi karata ja mennä hiljaa kahdestaan naimisiin?

Kertokaa mulle mikä sai teidät pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa?
Tai pysyittekö edes alkuperäisessä suunnitelmassa?

Karkasitteko?

Mitä sanoivat sukulaiset?
Apua, kertokaa mulle!