Läheltä piti, hyvä me.

Huh huh.
Meinas sydän pysähtyä tuossa viime perjantaina.
Sain töiden jälkeen puhelun johon en ehtinyt vastaamaan, numero ei ollut tuttu joten ensin ajattelin, että en jaksa soittaa takaisin.
Joku outo intuitio iski kuitenkin ja päätin että jospa nyt kuitenkin.
Luojan kiitos soitin!
Puhelu oli nimittäin meidän juhlapaikalta.

He erittäin ystävällisesti soittivat tiedustellakseen että olemme kiinnostuineita vuokraamaan tilaa?

Hieman löi päässä tyhjää ja tuli tosi typerä olo.
"Öööö. Mehän ollaan varattu se jo, että kai me nyt ollaan kiinnostuneita, nii"
Ystävällinen rouva puhelimen toisessa päässä ilmoitti että heille on tullu useita kyselyjä koskien meidän varaaamaa päiväämme ja heidän täytyisi nyt saada tietää että aiommeko vuokrata tilan.
Edelleenkään mä en ymmärrä mitä nainen yrittää sanoa, vaan vänkään että mehän ollaan varattu se tila jo?
Kunnes selviää, että me ei olla maksettu sitä varausmaksua!

Ai miten siinä niin kävi?

Varmaan 3-4 kuukautta sitten istuttiin kotisohvalla ja keskusteltiin juhlapaikasta yleisestä, sen varaamisesta ja varausmaksusta (joka on vielä naurettavat 100 euroa!) ja mielestäni aika selkeästi pyysin jos Andy vois sen varausmaksun seuraavana päivänä maksaa.
Ilmeisesti meidän kommunikointi on vielä aika epäselvää, koska Andy oli aivan vakuuttunut että me sovittiin että minä maksan sen seuraavana päivänä!

Kaikki kunnia ja pisteet ja papukaijamerkit ja muut mahdolliset Soukan Venekerhon paviljongin sihteerille!

Nyt on varausmaksu maksettu.

Ps.
Näin se suunniteltiin...

Ja näin se toteutettiin...

Että hyvä me!