Kihlauksesta tähän päivään.

Häihin on aikaa enää 117 päivää. Hurjan vähän ottaen huomioon kuinka kauan näitä häitä on jo ehditty suunnittella. Tähän päivään mennessä näiden häiden pohtimiseen on käytetty 659 päivää. Vajaa kaksi vuotta!
Nyt onkin mun mielestä hyvä aika käydä vähän läpi, että mitä tuona aikana on saatu aikaan, vai onko mitään?

30.3.2013 I popped the question. Kihlauduimme arkiromanttisesti kotona. Avasimme samppanjan ja päätimme heti hääpäivän. Seuraavana päivänä pakkasimme ex tempore kimpsut ja kampsut ja lähdimme Savonlinnaan minilomalle.

15.4.2013 aloitin kirjoittamaan tätä blogia. Pohdin asiaa pitkään ja hartaasti, kunnes en enää voinut hillitä itseäni. No tahdon, tahdon-blogin ensimmäisen postauksen löydät tästä.
Blogin aloittaminen on ollut kyllä yksi parhaimpia päätöksiä. Olen päässyt mukaan niin moneen ja erilaiseen juttuun blogiin kautta ja tutustunut niin moniin ihaniin tyyppeihin!
Blogi on toiminut myös ihana tuuletuskanavana, jonne on ollut helppo tulla purkamaan ajatuksiaan kun on tuntunut ettei lähipiiri jaksa enää kuunnella sekopäistä vuodatusta häistä.

Kesäkuussa 2013 kävimme ottamassa kihlakuvat, joiden kohtalo valitettavasti oli kadota bittiavaruuteen. Jäljelle jäi vain Facebookista napatut surkea laatuiset rupukuvat.
Rakastin kihlakuviamme äärettömästi, ne olivat niin meidän näköiset, täydellisesti onnistuneet!
Näistä oli tarkoitus teettää paperikuvia sukulaisille ja mahdollisesti käyttää näitä jopa StD-kutsuissa, mutta toisinpa kävi. Kuten usein hääsuunnittelussa, ei mennyt ihan kuin strömsössä.

Joulukuussa 2013 kävimme ostamassa uuden kihlasormuksen allekirjoittaneelle. Vanha kihla alkoi ikävästi hiertämään ja oli muutenkin ei-niin--hyvä. Samalla reissulla löytyi myös vihkisormukseni, joka pitäisi vielä käydä Igorin Kullasta lunastamassa.
Tämä oli ensimmäinen konkreettinen yhdessä tekemä häähankintamme. Muistan metromatkan kotiin, en saanut silmiäni irti sormuksestani, se kimalteli sormessani niin kauniina.
Ennen häitä käyn vielä rodinoimassa kihlani, jotta voin koko hääjuhlan vain tuijotella omaa sormeani :P

Vuoden vaihteessa 13-14 saimme päätettyä vihdoin teemamme. Värit ovat olleet siitä lähtien samat, sitä ennenhän ne vaihtelivat lähes viikottain ja saimme mukaan myös meriteeman johon olen edelleen aivan täysin rakastunut!

Tammikuussa 2014 tapasin ensimmäistä kertaa muita hääblogaajia oikein tarkoituksella. Istuimme iltaa As long as we're happy-blogin Anniinan luona ja vaikka alkuun ehkä vähän jännittikin, että mitähän tuleman pitää, oli ilta aivan huippu hauska!

Helmikuussa saimme varattua ihanan juhlapaikkamme Klobbenin, vuokrauksen kanssa meinasi tosin käyny pienen pieni kämmi kun luulimme kummatkin että toinen maksaa varausmaksun. Hups!
Onneksi Soukan venekerhon loistava sihteeri otti asiakseen varmistaa, että oliko tässä käynyt kämmi vai tahallinen ohari ja soitti meille asiasta, taisin näpytellä varausmaksun menemään metrosta, ettei vain kukaan veisi juhlapaikkaamme!

Maaliskuussa ostin ensimmäisen hääpukuni, aivan ex tempore, melkein voisi sanoa, että vahingossa.
Samaan aikaan koin suurta ahdistusta blogaamisesta. Häihin oli vielä yli vuosi aikaa ja oli tunne, että kaikki oli jo sanottu ja silti pitäisi kirjoittaa.
Onneksi ahdistus tuli ja meni ja kirjoittaminen on jatkunut enemmän ja vähemmän aktiivisenä tähän päivään asti.
Vietimme me myös ensimmäistä kihlajaispäiväämme minilomalla Tallinnassa. Kohtahan tuo maaliskuun 30. päivä jo onkin täällä, täytyy alkaa taas suunnittelemaan...

Toukokuussa 2014 vietettiin meidän ystävä pariskunnan häitä, joissa minä nappasin kimpun ja Andy sukkanauhan. Häät olivat aivan erilaiset kuin mitä meillä tulee olemaan, mutta niin ihanasti hääparin näköiset!

Kesäkuussa 2014 Andy älysi vihdoin ja viimein pyytää itselleen bestmania!
Ensimmäinen ja viimeinen hääaskartelu a'la Jannica oli tämä pullo:

Syksyllä 2014 me käytiin jopa kahteen otteeseen ottamassa StD-kuvia. Ensimmäinen kierros ei tuottanut toivottua tulosta, joten toinen kierros oli tarpeen.
Luojan kiitos toisella kierroksella kuvat oli sellaisia kun pitikin ja saatiin StD-kutsut suunnittelun alle. Kutsuprojekti oli kuitenkin sen verran raskas ja suoraan sanottuna vittumainen, että saatuamme kutsut postiin päätimme heti palkata graafikon varsinaisia kutsuja varten.

Samoihin aikoihin aloitin myös morsiusdieetin (taas) ja pakko kai se on myöntää ettei se ihan luvatusti ole mennyt. Kakku on liian hyvää.

Lokakuussa saatiin save the datet jo postiinkin asti ja vieraille. Mun harmikseni saatiin aika vähän palautetta kutsuista, mutta puskaradio kertoi, että varsinkin vanhemmat vieraat olivat kovasti ihmetelleet että mikä ihme tämä on. Ajat muuttuvat mummoseni.

Joulukuussa 2014 sain ostettua "varsinaisen" hääpukuni. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta mitä enemmän ajattelen pukuani, sitä enemmän sitä rakastan, enkä jaksa odottaa että saan pukea sen päälleni hääpäivänämme. Ah, se on liian ihana.

Ja sitten ollaankin melkein jo tässä päivässä.
2.1. sain varattua maistraatin.

Näiden tapahtumien väliin mahtuu tietenkin miljoonia pieniä hankintoja ja päätöksiä joista kirjoittamiseen olisi pitänyt varata muutama viikko lomaa.
Kaiken tämän jälkeenkin on tekemistä vielä ihan luvattoman paljon.
Tallinnan reissu on varaamatta, valokuvaajakin meillä on vielä hieman epäselvä (oikeastimäsaantästäaiheestavatsahaavan!!) vihkijän kanssa ei olla tavattu eikä edes puhuttu, videokuvaajan kanssa pitäis palaveerata, samoin ompelijan, catering ihmisiäkin pitäisi jututtaa, ostaa pitäisi vielä vaikka ja mitä.

Tänään istutaan alas kaasojen ja bestmanin kanssa miettimään asioita.
Neljä kuukautta on vähän ja samalla kuitenkin ihan tarpeeksi.
Enempää en enää jaksaisi odottakaan.