Rakkauteni on löytynyt.

Mä olen löytänyt rakkauden.
Löydettyäni sen, ei mitkään muut enää tuntuneet miltään.
Se ei ehkä ollut rakkautta ensisilmäyksellä, epäröin tovin.
Mutta ei siihen kauaa mennyt kun tajusin, ettei muista olisi enää mihinkään.

Löysin täydellisen rakkauden, joka tukee minua niinkuin minua kuuluu tukea.
Rakkauden joka antaa armoa, mutta kannustaa minua näyttämään itsestäni parhaimmat puoleni.
Kuten aina, rakkaus vie veronsa ja jouduin venymään ja joustamaan periaatteistani.
Mutta rakkauteni oli sen arvoinen.

Löysin itselleni rakkauden, täydellisen hääpuvun.

Löysin hääpukuni jo viime vuoden puolella. Ensimmäisestä (ja ainoasta) liikkeestä jossa olen pukuja käynyt sovittamassa.
Järvenpään Pop Wedding tuli tutuksi jo viime vuonna, kun ystäväni meni naimisiin ja hankki pukunsa kyseisestä liikkeestä. Ihastuin liikkeen ammattitaitoiseen omistajaan ja myyjään Leenaan sekä hänen rentoon mutta asialliseen otteeseensa. Eikä tietenkään liikkeen monipuolinen pukuvalikoimakaan hirveästi haitannut...
Varsinkaan kuin häihin oli tuossa vaiheessa n. 5 kuukautta aikaa ja olin auttamattomasti myöhässä hääpuvun tilaamisen kanssa.

Nappasin Tian kainaloon ja ajelimme Järvenpäähän metsästämään täydellistä mekkoa.
Saavuttuamme liikkeeseen Leena kyseli minkälaista mekkoa olin etsimässä.
Öööö.
"Valkoista. Olkaimetonta, ehkä. Oon avoin kaikelle. Paitsi nostoille, ei nostoja. Eikä kerroksia. Yksinkertanen, ei tylsä. Hieno. Sanoinko että ei nostoja. Voi olla jotain väriäkin, mutta ei sinistä, vihreetä, punasta eikä mustaa. Eikä oikeestaan mitään."
Jep.
Kuunneltuaan mun järjetöntä papatusta hetken, Leena lähti etsimään sopivia pukuja ja kehotti mua itsekin silmäilemään jos jotain sopivaa osuisi silmiini.
Kierreltyämme hetken, oli saaliina n. 6 sovitukseen asti raadin arvostelusta selvinnyttä mekkoa.

Kaksi mekoista tippui pelistä pois heti liian syvien kaula-aukkojen takia. En millään tahtoisi, että hääpuvussani ensimmäisenä huomio kiinnittyy rintoihini.
Kolmas puku tippui, koska en ole 60-vuotias valojen uusija. Näytin aivan eläkeläiseltä, edes Tia ei yrittänyt peitellä inhoaan mekkoa kohtaan.

Vain kolme mekkoa jäi finaaliin. Kokeilin kaikkia uudelleen.
Ainoa mikä enää tässä vaiheessa mietitytti, oli budjetti.
Olin asettanut itselleni tavoitteen ja viimeisen takarajan.
Kaksi mekoista oli tavoitteen sisällä ja se yksi, tietenkin se paras, oli reippaasti oli viimeisen takarajankin.

Arvatakin saattaa, että se takarajastakin reippaasti läpi ampunut mekko oli se, joka oli saatava.

Mutta väliäkös tuolla,
MULLA ON TÄYDELLINEN IHANA HÄÄPUKU!