Rillipää sanoo tahdon.

Mulla on ollut silmälasit viimeiset 17 vuotta. Ensimmäiset silmälasit käytiin äidin kanssa ostamassa Leppävaaran optikkoliikkeesta pitkällisien etsintöjen ja harkintojen jälkeen.

Ne oli tummanpunaiset metallikehykset, aivan kamalat.
Pidin niitä kuitenkin monta vuotta, seitsemänteen luokkaan asti, kunnes hävitin ne.
Tällä hetkellä mulla on neljät eri silmälasit, enkä osaisi kuvitellakaan käyttäväni piilareita.

Viime vuonna rohkaisin mieleni ja kokeilin piilareita. Tilasin kuukauden kestopiilarit ja ajattelin että ainakin nyt kuukauden käytän niitä ja sitten mietin asiaa uudelleen.

Käytin piilareita tasan yhden työpäivän verran, kahdessa osassa.
Puolilta päivin kävin rääpimässä piilarit veke ja piilouduin silmälasieni taakse.
Olo oli alaston ja jotenkin noh, vieras.

Kuva.

Häämeikkiä miettiessäni esteeksi muodostuu koko ajan silmälasit.
Jos päätän pitää silmälasit päässä, en päästä ketään lähellekään naamaani meikkien kanssa, hoidan homman itse. Mutta kuitenkin kovasti haluaisin että ammattilainen hoitaisi homman kotiin, eikä mun tarvitsisi pitkin iltaa miettiä että onko ripsivärit varisseet pitkin poskia.

Kuva.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Meikkaajaa pitäisi alkaa kohta etsimään, jos kuitenkin päädyn ammattimeikkaajaan. Mutta en kyllä tähän asti oo ollut mistään vielä näin epävarma.

Kuva.

Kuva.

Silmämeikiksi oon ajatellut jotain tämän tyyppistä, tähänhän ei sovi silmälasit kovinkaan kivasti, varsinkaan jos tahtoo tuota varjostusta vähänkään dramaattisemmaksi.
Kuvitelkaapa itse tällainen silmämeikki ja nämä lasit siihen päälle?

Kuva.

Eh. Joo.
Tämä on kokeiltu sata kertaa. Ilman silmälaseja meikistä tulee hyvä, tarpeeksi muttei liikaa.

Sitten isket silmälasit päähän ja töttöröö, näytät ihan pandalta.

Miten te muut rillipäämorsiamet ootte ajatelleet hoitaa silmälasipolitiikan hääpäivänä?