27. toukokuuta 2014

Hyvä kiertämään!

Tänään kun mä tulin kotiin, odotti ovella ihana kirjekuori, jonka päälle oli kirjoitettu kauniilla käsialalla mun nimi ja osoite.
Mä saan hyvinhyvinhyvin harvoin tällaisia kirjeitä ja pää löi aivan tyhjää.


As long as we're happy-blogin ihana Anniina oli lähettänyt tällaisen ihanuuden minulle Hyvä kiertämään-blogihaasteen kautta!

Tulipa hyvä mieli raskaan työpäivän jälkeen!

Nyt mun pitäis laittaa haaste ja pieni lahja eteenpäin x määrälle eniten blogiani kommentoivalle lukijalle!
Koska tää haaste on jo vissiin aika monessa blogissa kiertänyt, heitän hatustani haastettavien määrän ja taikahatusta numeroksi paljastui 3!

Pitsiä&Minttua-blogin Kaisa
VintagePunkRock-blogin HoneybunLecter
Wedding Diaries 2014-blogin Sussu

Haasteen ideana on siis ollut haastaa tietty määrä blogiaan eniten kommentoivia ihmisiä ja lähettää heille pieni arjen piristys!
Anniina ainakin onnistui tässä täydellisesti!
Kiitos vielä!

21. toukokuuta 2014

Koiruuksia.

Perheeseemme kuuluu minun ja Andyn lisäksi kaksi pientä ihastuttavaa ja vihastuttavaa nelijalkaista karvaläjää.
Ihastuttavaa ja vihastuttavaa siksi, että mulla on hyvin ristiriitainen suhde koirien omistamiseen.
Mä rakastan tulla kotiin koirien ottaessa sua vastaan joka kerta niin kuin olisit kuninkaallista seuraa.
Mä rakastan käpertyä sohvalle ja ottaa noi karvaturrit kainaloon.
Mä rakastan treenata niiden kanssa ihan mitä vaan ja huomata ettei ne olekaan niin urpoja kun päällisin puolin vois kuvitella.
Mä kuitenkin vihaan lähteä lenkille kun ulkona sataa vetää, on sata astetta pakkasta tai tekis mieli vaan mennä nukkumaan.
Mä vihaan sitä ettei meillä voi olla valkosta mattoa tai sohvaa, koska koirat.
Mä vihaan imuroida autoa (kiitos luojan kevuthäkeistä!) joka kerta kun käyt koiran kanssa jossain.

Vaikka kuinka ärsyttää ja vihastuttaa, saldo jää kuitenkin aina plussan puolelle.
Kun koirat on hoidossa on kotona jotenkin outoa.
Ensimmäiset pari päivää menee kuin siivillä.
Ai mitä? Eikö tarvitsekaan lähteä ulos aamu kuudelta?
Eikö mun tosiaankaan tarvitse myöskään pestä viittatoista kertaa päivässä kuratassuja?
 Mutta parin päivän päästä tulee sellane olo että missä ne tyypit luuraa?
Onpa tylsää kun ei kukaan tuu ovella vastaan.



Ja tästä syystä nää karvaläjät kutsutaan myös meidän häihin.
Ehdottomasti.
Kutsuuhan jengi lapsiaankin.
Enkä tarkoita verrata lapsia ja koiria, vaikka ei sekään metsään menisi.
Mutta meille koirat on osa meidän perhettä.



Ootteko koskaan olleet häissä jossa olis ollut eläimiä läsnä?
Itse en nimittäin oo ja vaikka oonkin jo päättänyt että meillä koirat tulee mukaan juhlaan, kauhistuttaa silti ajatus siitä että mitä siitäkin sitten tulee!

18. toukokuuta 2014

Lauantain häähumua!

Lyhyestä virsi kaunis, eilisten ihanien häiden kuvasatoa, olkaa hyvä!

Seuraavan kevään morsian ja kukkaistyttö <3

<3

Kaikki hukassa, koko ajan.


Tuusulan kirkko oli ihan älyttömän kaunis ja tunnelmallinen!
Ja mä en edes ole mikään kirkko ihminen!

Vielä freessinä.

Morsiamen vanha sukunimi lähetettiin matkoihinsa.


Haha, ensin Andy nappasi sukkanauhan, joka siis
lensi suoraan sitä päin.
Jotain räpiköintia siinä oli, mutta näin kävi että Andylle se päätyi!

Ja vaikka mut työnnettiin kauimpaiseen reunaan seisomaan,
koska me ei enää kimppua tarvittais, niin suoraan syliinhän se lensi :D




Syliin lentänyt ihana kimppu!
Tämä valitettavasti unohtui juhlapaikalle!
Ei voi kaikkea muistaa neljältä aamulla!


Päivä oli täydellinen! Sää suosi, morsian oli niin kaunis, aikataulut pitivät, ihmiset oli iloisia ja tunnelma katossa!
Kotona me oltiin vasta viiden aikaan!
Ja juurikin tästä syystä taidan painaa pään tyynyyn än-yy-tee-NYT!

14. toukokuuta 2014

Aivan erilaiset häät.

Pari viimeistä kuukautta on kulunut pitkälti hääsuunnitelmien parissa, mutta ei kylläkään omien.
Ystävämme sanovat toisilleen tahdon tulevana lauantaina ja viime kuukaudet ovat täyttyneet heidän häidensä suunnittelulla ja toteutuksella.


Lupasin viime vuoden loppupuolella auttaa häiden järjestelyissa, taka-ajatuksena päästä lähietäisyydeltä näkemään mitä kaikkea omissa häissä pitää muistaa.
Meillä on ollut huippuhauskaa suunnitella heidän häitään ja monet kerrat ollaan yhdessä naurettu sitä, kuinka erilaiset häät ihmisillä voikaan olla.
Nimittäin heidän ja meidän häämme ovat kuin eri planeetoilta.

Näissä häissä kaikki on vaaleanpunaista, hopeaa, timantteja ja pieni ripaus vihreää.
Perinteitä, leikkejä, kirkko, saippuakuplia, lapsia, maaseutu.
Lähes kaikkea, mitä itse olen pyrkinyt ehdoin tahdoin välttämään!

Vaikka monet kerrat suunittelun lomassa olen ajatellut, että itse en IKINÄ toteuttaisi asioita näin, on näistä häistä tulossa aivan ihanat, aivan hääparin näköiset.
Eikö se ole tärkeintä?


Jokainen meistä järjestää häät itselleen. Niinniin ja miehelleen.
Jokainen meistä on erilainen ja pitää erilaisista asioista.
On erilaisia harrastuksia, mieltymyksiä, mielenkiinnnonkohteita, makuja ja budjetteja.
Kuinka tylsää olisikaan, kun kaikki häät olisivat samanlaisia.

Viime viikolla piipahtaessani Häät-lehden toimituksessa, keskustelimme omaperäisyydestä ja erilaisista suuntauksista häissä.
Silloinkin, kuten aina, peräänkuulutin erilaisuutta.
Olkaa sellaisia kuin te olette, uskaltakaa olla erilaisia.
Tai sitten olkaa ihan tavallisia, tavallisia itsejänne.
Ei häiden järjestämiseen ole mitään sääntöjä tai valmista muottia.




6. toukokuuta 2014

Ilmapalloja riisin sijaan?

Vihdoin ja viimein tuli sellainen tunne, että nyt on pakko päästä taas hääjuttujen pariin!
Ajatus ei ahdista, ei tunnu pakolta eikä tuu ällöttävä pakkopakkopakko-olo.

Päätin aloittaa keskittymällä typeriin yksityiskohtiin, kuten vihkimisen järjestelyihin.
Koska meidän vihkiminen järjestetään ulkona, oon tähän asti ollut sitä mieltä että kaiken maailman riisit, kepit, saippuakuplat ja muut on ihan turhaa, koska eihän me astella mistään ulos.