29. maaliskuuta 2014

Vuosipäivä suunnitelmat, check!

Saatiin viime tipassa jonkunlainen suunnitelma kasattua vuosipäivän juhlistamiseksi.
Päätettiin lähteä Tallinnaan, jäädä yöksi ja käydä jossain syömässä ja vähän shoppailemassa.
Tallinna on niin helppo ja aina varma mesta, ettei edes jaksettu oikeastaan miettiä muuta.

Laiva lähtee tänään puolen päivän jälkeen ja palataan kotiin huomenna vasta yömyöhään.
Vähän hirvittää ajatus maanantain työpäivästä, olisin mieluiten lähtenyt eilen ja palannut tänään.
Oltais voitu viettää todellinen vuosipäivä kotona pötkötellen.
Mutta samapa tuo!

Yövytään Tallink City Hotellissa, jossa ei olla kumpikaan koskaan oltu.

Kuvat TallinkiSiljan omilta sivuilta!

Nettisivujen perusteella hotelli vaikutti tosi siistiltä, joten toivotaan että se on myös sitä ;)
Hintaa Superior-huoneelle tuli 14€ laivalippujen lisäksi, joten ei edes alettu etsimään muita hotelleja.

Antti on varannut meille pöydän täksi illaksi Sfääristä jota odotan ihan innoissani!
En oo koskaan käynyt kyseisessä raflassa, mutta jos joku on niin kertokaa, oliko hyvä?
Illalla mä haluan kävellä ympäri kaupunkia ja pysähdellä drinkeille mihin huvittaa!
Samalla voisin yrittää bongailla jotain hyviä kauppoja tai ilusalongeja, meillä on kuitenkin vielä koko sunnuntai aikaa, eikä mitään suunnitelmia!

Tallinnassa mun mielestä parasta on sen monipuolinen tarjonta, niin ravintoloissa kuin kaupoissakin.
Suomessa tarjolla on lähinnä seduloita ja s-ryhmän kaljakuppiloita ja ketjuittain ruokaravintoloita, joissa kaikissa tarjotaan sitä samaa kamaa.
Tallinnan ravintolat on kaikki ihan omanlaisiaan ja kuppiloita löytyy joka lähtöön. Loveit!

Aurinkoista lauantaita evribadi!

27. maaliskuuta 2014

1-vuotis kihlajaispäivä!

Viime vuoden maaliskuussa, 30. päivä tarkalleen ottaen, minä päätin kosaista Andya.
Kaikkihetimullenyt-mieleni ei malttanut odottaa päivääkään
(31.3.13 olisi ollut ehkä numeraalisesti kivempi päivä)
vaan vaati saada toteuttaa kaiken heti!

Kosinta oli hyvin arkinen, tavallaan.
Minä tein ruoka, mikä ei kyllä ole tavallista eikä arkista missään määrin.
En edes muista mitä kysyin, mutta sormukset olin ostanut valmiiksi.
Andy taisi vastata jotain myöntyvää, mutta tarkkoja sanoja en kyllä myöskään muista.
En myöskään polvistunut, enkä pitänyt mitään erikoisia puheita tai mitään muutakaan ihmeellistä.

Vuosi on kulunut ja se on ollut hyvin, arkinen.
Ei mikään ole muuttunut. Ja hyvä niin.
Ei kai ole tarkoituskaan?
Ainoana lisäyksenä on tietenkin tullut tämä hääsekoilu.

30.3. häämöttää tämän viikon loppupuolella, eikä meillä ole minkäänlaisia suunnitelmia juhlistaaksemme tätä päivää.
Joten kysynkin nyt teiltä arvon kanssablogaajat sekä muut lukijat, mitä te haluaisitte tehdä kihlajaispäivänä?
Mitä te olette tehneet kihlajaispäivinä?
Leffa ja syömään-akseli ei houkuttele, mutta ei me kyllä lähdetä mitään benjihyppyjäkään toteuttamaan!
Help us out!


26. maaliskuuta 2014

Pakko blogaa.

Usein, kun en pitkään aikaan kirjoita mitään, mulle tulee kamala ahdistus että pakkkopakkopakkopakko kirjoittaa jotain. Joskus se kumpuaa musta itsestäni, tulee palava halu kirjoittaa jotain, vähän selventää tätä omaa ajatuksenjuoksua (tai ajatuksen löntystämistä, ei sitä aina voi juoksuksi kutsua).
Mutta välillä, tulee sellainen tunne, että nyt on pakko kirjoittaa, vaikka ei yhtään tee mieli.
Pakko kirjoittaa ja lukea muiden blogeja.
Älkää käsittäkö väärin, mä tykkään lukea teidän muiden blogeja!
Mutta välillä tää koko blogimaailma tuntuu vaan yhdeltä pakolta.

Kun mä alotin tämän blogin kirjoittamisen, mulla oli yksi sääntö.
1. älä kaunistele mitään. Asiat on just sellasia kun ne on.
Ja kyllä vain, minäkin olen sortunut tähän ällöttävään blogimaailman tautiin.
Blogeissa elämä on vain ja ainoastaan ihanaa.
Ja sieltä se pakko kumpuaa.
Pakko kirjoittaa kuinka kaikki sujuu upeasti ja ihanasti ja arki on kotona vaan samppanjaa ja vaahtokarkkeja -muutenhan joku voisi luulla että meidän hääsuunnitelmat vaan junnaa, enkä minä (eikä kukaan muukaan, kuten Andy) saa mitään aikaiseksi ja että meillä kotona syötäisiin arkisin vaan nuudelia.
Huhuh.


Totuushan on juuri se, että hääsuunnitelmat junnaa ja hyvä niin. 
Häihin on vielä yli vuosi aikaa ja mä haluan nauttia siitä vuodesta.
Totuus on myös se, ettei meillä arkisin juoda samppanjaa, eikä kaikki oo ihanaa.
Andy jättää sukat edelleen olkkarin lattialle, ei laita astioita astianpesukoneeseen, eikä osaa imuroida.
Andyn mielestä mun hiuspinneille pitäis kaikki heittää roskiin, jotta niitä ei aina olis joka nurkassa (en oo ees vuosiin käyttäny päivittäin hiuspinnejä, silti niitä putkahtelee joka nurkasta) ja että mun tapa jättää juomaa lasin pohjalle aina muutama tilkka on maailman ärsyttävin ja että mun pitäis opetella siitä eroon.
Niin, ja meillä arkisin syödään nuudelia, ainakin sillon jos Andy ei oo kotona.
Ajattelin kevään kunniaksi ottaa puhdistuskuurin, joka koskee erityisesti blogia.
Back to the basics.
Yritän välttää perusluonteelleni ominaista "kaikki on paskaa"-asennetta,
mutta aion myös hypätä pois tästä minulle niin vieraasta "kaikki on ihanaa"-asenteesta.
Kaikki ei oo ihanaa, mutta ei kyllä paskaakaan.
Life is, what it is.

ps. olipas diippiä.
Ja heti aamusta.

Ei paskaa, muttei ihanaakin, vaan ihan sellasta arkisen keskinkertaista keskiviikkoa jengi!

24. maaliskuuta 2014

Kaasojen mekot, BUU!

Perjantaina kävin lunastamassa kaasojen mekot meidän lähisiwasta.
Innoissani kurkkasin pakettiin malttamattomana ja ensisilmäys vaikutti juuri siltä miltä pitikin!
Kärsimättömänä odotin seuraavaa päivää, jolloin Tia tulisi mekkoa kokeilemaan.

BUU!
Mekot näyttivät tosi kivalta kuvassa sekä henkarilla,
mutta eivät olleet kuitenkaan yhtään sitä mitä halusin.
Tänään lähtee paketti ellokselle takaisin ja etsinnät jatkuvat.
Mekot olivat siis nämä:

Raidat toimivat todella kivasti, vaikka sitä vähän epäröin, mutta tuo pituus, materiaali, leikkaus ja lähes tulkoon kaikki muu olivat jotain ihan muuta.
Kiva mekko, torikahveille, mutta ei meidän häihin.
Etsinnät jatkuvat!
Loistokasta maanantaina jengi!

21. maaliskuuta 2014

Kaasojen mekot!

Juuri kun pääsin voivottelemasta Mennään vaan!-blogin kommenttiosiossa kateellisena sitä,
kuinka en itse tunnu löytävän minkäänlaisia mekkoja kaasoille, 
kävikin niin, että tittidii -täydelliset (ehkäkaijoo) kaasojen mekot ovat nyt löytyneet!
Tai ainakin ne on tilattu ja jopa saapuneet ja tänä viikonloppuna olisi tarkoitus jossain välissä järjestää pieni sovitus Tian kanssa.

Avasin äsken paketin ja ainakin mekkoa hypistellessä kaikki vaikutti vielä hyvältä.
Niin perus negatiivinen ihminen mä kuitenkin olen, että olen aivan vakuuttunut että jotain vikaa niissä mekoissa on. En usko ennen kuin näen, että ne voisi olla täydelliset.

En paljasta mekoista itsestään kuvia, ainakaan vielä, jos ollenkaan.
Jees, olen tylsä.
Mutta tässä suuntaa antavia kuvia:






No ehkä tästä sekamelskasta ei saa mitään selvää ja ehkä hyvä niin.
Mä oon negatiivisyyteni takana kuitenkin super innoissani näistä mekoista ja toivoin niiiiiin paljon että ne olisi sopivat!
Näitä mekkoja on kuitenkin metsästetty jo kohta puoli vuotta.
Mikä on ihan älytön aika, varsinkin jos ottaa huomioon että häihinkin on vielä yli vuosi aikaa!
Tällaisia hulluja me (mä) ollaan.

14. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen päiväni prinsessana!

 


"sä oot hiano"
"sun on ihan kuin se prinsessa"
"sä oot ihana"
"ooksä sellanen häätyttö? mä oon kana"
"se on kaunis se koru sun kaulassa"
"miks sä näytät tollaselta?"
"sulla on kruunu sä oot kuningatar"

Tällainen työpäivä tänään.
Ensimmäinen päiväni prinsessana tosin sisälsi aika paljon sellaista aktiviteettia, joita en toivottavasti joudu seuraavan kerran huntua käyttäessäni tekemään, mutta loisto päivä silti!

Meillä oli töissä siis naamiaiskarnevaalit. 
Lapset oli pukeutuneet Darth Vadereiksi ja Hello Kitty prinsessoiksi, 
luonnollisesti minä pukeuduin morsiameksi.
Alunperin halusin olla prinsessa Leia Star Warsista,
mutta Leian tekokuidusta kyhätty puku maksoi sata euroa 
joka ylitti mun kipurajan.
Tämän paljon keskustelua ja kikattelua herättäneen puvun kokonaishinnaksi tuli alle 10 euroa!
Kruunu, huntu ja korus ebaysta ja loput vaatteet omasta vaatekaapista!
Mekkona mulla oli vanha kesämekko joka oli joissain juhlissa kuorrutettu punaviinillä ja sen takia joutunut kylpemään kloriten kanssa, joten se oli sopivasti valkoinen!
Neuletakki ja valkoiset ballerinat myöskin kaapin perukoilta!
Ja voila!
Morsiamen asu oli valmis!

Hauskaa viikonloppua evribadi!

12. maaliskuuta 2014

Talvihorroksen karistelua

Auts.
Tulin juuri hierojalta.
Olin valmistautunut henkisesti sekä fyysisesti tunnin kestävään totaali relaamiseen,
jossa ajatukset voi kääntää pois päältä ja voi vaan olla ja nauttia.
VÄÄRIN!
Tunnin ajan purin hammasta ja toivoin etten pyörry.
Ohikiitävistä hetkistä jolloin hieronta tuntui kidutuksen sijasta hemmottelulta yritin kerätä voimia seuraavaan kipuryöppyyn.
Pitäisiköhän käydä vähän useammin hierojalla?
Kärsimys kuitenkin kannatti, koska hieronnan jälkeen olo oli jotenkin tosi... rento mutta ryhdikäs.

Vaikka kevät aurinko paistaa ihanasti ja hiljalleen Helsinkiin valuvan kesän voi jo melkein haistaa,
mä oon ollut aivan töttöröö pari viimeistä viikkoa.
Osansa teki tietenkin sekä mun että Andyn kipeilyt, mutta jotain muuta tässä on myös.
Aloitin jo pari viikoa sitten talvihorroksesta heräilyn ja varasin itselleni kasvohieronnan Hoitola Ainasta ajatuksena saada talven pölyt pyyhittyä naamataulusta.
Kasvohieronta tuli niin tarpeeseen. Hoidon aikana pystyi rentoutumaan ja unohtamaan koko maailman puoleksi tunniksi, ja mikä yllättävintä, en ollut hoidon jälkeen aivan töttöröö, kuten yleensä.

Kuva täältä.

Torstaina mun oli tarkoitus mennä Studio Manipuran Nidrajoogaan opettelemaan miten tässä elämässä voi oppia olemaan turhia stressaamatta, mutta valitettavasti vatsatauti päätti mun puolesta että tällainen aktiviteetti on turhaa.
Onneksi kurssi jonne ilmottauduttiin Tian kanssa, on kolmen kerran setti, joten huomenna koen valaistuksen enkä enää ikinä hermostu mistään!
Ehkä.

Jotain pitäis vielä keksiä jotta mä saan tän talvihorroksen karkotettua, mutta mitä?
Miten te lukijat karistatte talven pölyt nahoistanne? Jakakaa parhaat ja salaisimmat vinkkinne mulle!

8. maaliskuuta 2014

Terveiset sairastuvalta!

Liian mahtava viikonaloitus kasvohoidoilla ja hääpuvuilla kostautui
sillä seurauksella, että olen keskiviikosta alkaen maannut kotona tehden kuolemaa.
Blogin päivittäminen ei ole käynyt mielessäkään vaikka alunperin oli tarkoitus tehdä pieni postaus hankkimastani puvusta.
Sohvanpohjalta olen päässyt lähinnä vessaan ja sinnekin vain koska on ollut pakko.
Eikä oikeastaan ole kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin haaveilla juovansa kolme litraa vettä kerralla ja tuijottaa telkkaria.


Mutta ilmeisesti elämä alkaa vihdoinkin voittamaan!
Mikään ei oo niin ihana tunne kun sairastamisen jälkeen tajuta olevansa terve!

Viime postauksen kommenteissa toivottiin jonkunlaista postausta hankkimastani puvusta.
Luonnollisesti en aio koko pukua paljastaa, vaikka se joutuu aikamoisen veitsen alle vielä ennen häitä.
Joitan epäselviä closeuppeja ja kuvia puvun helmasta tai vetskarista tai jostain muusta yhtä informatiivisestä voin toki paljastaa.
Mutta puvun ollessa säilytyksessä tädilläni, ei sekään onnistu ennen kuin pääsen täältä sairastuvalta liikkeelle.

Pakko lopuksi hehkuttaa tuota tulevaa aviomiestäni.
Monestihan miehiä kuvaillaan ärsyttäviksi sairastajiksi.
 Meillähän tää on aivan päinvastoin.
Andy tuskin koskaan edes sairastaa ja silloinkin kun se sairastaa, ei sitä oikeastaan edes huomaa.
Se nukkuu ja lepää.
Mutta kun minä olen kipeä...
Huh huh, en kyllä kestäisi katsella itseäni.
Musta tulee ihan älytön uliseva vauva joka vaatii ja tarvitsee joka sekunti jotain.
Andy on onneksi jollain tasolla tähän sopeutunut ja kestää mun lapsellista valitusta.
Eilen aamulla halusin juoda piimää ja mustikkakeittoa, ja olinkin jo jääkaapilla, mutta pyysin Andya hoitamaan homman loppuun koska "mä en jaksa seistä".
Mikä oli kyllä ihan totta.
Eilen illalla, kun vihdoin ja viimein oli sellainen olo että voisin jotain syödä,
halusin vaaleinta paahtoleipää juustolla, ilman kuoria.
Andy haki leipää, leikkasi kuoret pois ja tarjoili koko tilauksen sohvalle.
10 pistettä ja papukaijamerkki jälleen kerran Andylle!
Lovee.

4. maaliskuuta 2014

Puku.

Kävin eilen ostamassa itselleni hääpuvun.
Ex-tempore. Ihan tosta vaan.
Pukua vaatii muokkausta ja vielä aika paljonkin, mutta siinä on niin paljon ihania asioita, että mun oli vaan pakko se saada.
Tästä puvusta ei kuitenkaan todennäköisesti tule mun varsinainen hääpuku, vaan vasta illan kinkereihin tarkoitettu kakkospuku.
Mutta puku kun puku!

Jeee!

2. maaliskuuta 2014

Muuten on ihanaa mutta tyhmät ihmiset ärsyttää.

Multa tulee korvista ulos kaikki hääjutut.
Ei omat vaan muiden.
Mun facebookissa ei enää muuta tapahdukaan kun hääjuttuja.
Ja parasta on se, ettei kukaan kenet mä tunnen, ole menossa naimisiin.
/eikuonpasmuttaseeikirjotaikinäfacebookiinmitäänhäistä/
Mä oon liittynyt varmaan jokaikiseen mahdolliseen hääaiheiseen ryhmään facebookissa ja nyt alkaa riittelemään.
Jokainen tietysti tyylillään ja yhteisöllisyys ja tuki on ihanaa ja lässytilää,
mutta kun kysymykset ja keskustelut ryhmissä on alkaneet
(tai ovat aina olleet, mistäpä minä tietäisin)
olemaan aivan käsittämättömän... noh, tyhmiä!

Mä en vaan pysty ymmärtämään maailmaa jossa ihminen jolla ilmiselvästi on internet käytössään, kysyy täysin tuikituntemattomilta ihmisiltä internetissä että
"mistä voi ostaa punaisia kertakäyttömukeja?"

Hei nyt oikeasti.
www.google.fi tarjoaa aikalailla kaikkeen vastauksen kun vaan osaa etsiä!
Jos et kuuklailusta huolimatta löydä vastausta, ymmärrän yskän.M
utta jos et ole selvästikään edes itse yrittänyt ratkaista näinkin visaista pulmaa, niin mun päähän pongahtaa samantien ajatus
"miksi ihmeessä mun pitäisi kertoa sulle vastaus asiaan, jonka aivan helposti saisit itsekin selville"

Näistä jatkuvista urpopostauksista johtuen, mä en oo jaksanut miettiä ainuttakaan hääasiaa koko viikkona.
Ainakaan silleen kovinkaan aktiivisesti!
Taitaa olla meidän häiden kannata parempi että poistun kaikista mahdollisista hääryhmistä tai vähintäänkin estän niiden postausten näkymisen mun omassa uutissyötteessä.

Katotaan jos tämä auttaisi mun kamalaan ahdistukseeni 
ja saisin ens viikolla jopa postattua jotain asiallista.