29. tammikuuta 2014

O hoi captain!

Väriteeman lisäksi mä oon hetken aikaa miettinyt jotain muuta teema meidän häille.
Joku muoto tai muu hauska teema.
Sydämiä mä en halua, missään muodossa!
Ainoa sydän esine joka meillä on kotona,
on Brasiliasta kotiin kannettu kultainen rautalangasta 
väännetty hökötys jossa lukee Andy <3 Jannica.
Ja sillekin me naureskellaan tänä päivänä, kun se on niin järkyttävä.


Kun mä kävin kiertelmässä yks viikko juhlatiloja,
sain inspiraation yhdestä tosi kauniista (ja tällä hetkellä parhaasta!)
juhlatilasta.
Mä haluan merihenkiset häät.
Ensimmäiseksi ajattelin että
"no niin, kivat lasten kutsut missä on paperilautaisia ja silmälappuja kaikille"
kunnes sukelsin Pinterestiin.

Kuva
Kuva
Pinterest
Pinterest
Pinterest
DIY homma johon minäkin ehkä pystyisin!
Pinterest
Pinterest
Pinterest
Pinterest
Kuva

Mä luulen että meri-teema on tullut jäädäkseen!
Mitä ootte mieltä?


Keskiviikon koho.


Keskinkertaista keskiviikkoa jengi!

27. tammikuuta 2014

Ehdoton ei kiinakopiolle, tässä syy miksi.

Oletko ajatellut tilata hääpukusi Kiinasta?
Minäkin ajattelin tilata hääpukuni Kiinasta.
Kunnes törmäsin facebookissa BridesBeware-sivuun.
Luin Kiinasta pukunsa tilanneiden kokemuksia
ja aika nopeasti päätin että jätän Kiina-puku kokeilut muille.
Toivottavasti tämä kuvapläjäys saa muutkin 
Kiinamekkoja harkinneet ajattelemaan uudelleen....

Pyysin Brides Beware sivun ylläpitäjältä lupaa julkaista heidän kuviaan ja luvan saatuani,
ajattelin jakaa kuvat nyt myös teidän kanssanne.



Mitä itse olisit mieltä jos unelmien mekon sijasta kenkälaatikon kokoisesta paketista paljastuisi tällainen "luomus"?
Tulisiko sellainen fiilis että kannatti 'säästää' se pari sataa euroa ja tilata kiinamekko?


Itse ainakin olisin niin pettynyt ja vihainen.
Mielummin sijoitan pennoseni mekkoon, jota voin kokeilla, hipelöidä, tunnustella 
-ja jonka laadusta voin olla varma, siinä kohtaa kun
on aika lyödä kahisevaa pöytään.


Varmasti monet ovat onnistuneet tilaamaan Kiinasta myös ihan ok laatuisia mekkoja,
mutta riski on mielestäni liian suuri.
Miksi laittaisin penniäkään kiinni mekkoon,
joka EHKÄ! on sellainen kuin kuvassa luvataan?


JJ'sHouse, DHGate, Lightintheboxit ynnä muut firmathan yleensä ottavat
alkuperäiset kuvat suunnittelijoiden sivuilta.
Kuvassa on siis laadukkaista materiaaleista ammattitaidolla valmistettu mekko,
kun taas paketista yleensä paljastuu halvimmasta kankaasta hutiloiden ja mahdollisimman halvalla 
kasaan kyhätty surkeus.
Kuvaan on helppo rakastua ja uskotella itselleen 
                   että kun tuossa kuvassakin se mekko on niin ihana, niin pakkohan sen oikeastikin olla.
                         Toivottavasti ylläolevat kuvat saavat muutkin morsiot avaamaan silmänsä.


Fakta on kuitenkin se, että jos joku asia tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta,
se harvoin on.
Jos löydät ebaysta "unelmien" hääpuvun sadalla punnalla,
on todennäköistä että unelmien hääpuvun sijasta, vastaanotat painajaismaisen hääpuvun.

Rahalla saa ja hevosella pääsee,
onko hääpuku se asia jossa tahdot oikeasti alkaa pihistelemään?


Jos vastaus on syystä tai toisesta kyllä, suosittelen erityisesti kiertämään kiinakopiot kaukaa.
Vanha sanonta
'köyhällä ei ole vara halpaan'
pätee tässäkin.




Laitatko mielummin ensin pari sataa pukuun, joka osoittautuu täydeksi flopiksi
-ja sen jälkeen ostat unelmiesi puvun.
Vai alatko saman tien, hyvissä ajoin etsimään unelmiesi pukua esimerkiksi käytettynä?

Mitä mieltä sinä olet Kiinapuvuista?
Tilaisitko?
Miksi?
Miksi et?
Onko joku jo kenties tilannut?
Mitä paketista paljastui?
Kaduttaako?
Jos ei, miksi?




Ensimmäinen hääpainajainen.

Kuka on nähnyt hääpainajaisia?

Viime yönä mä näin ensimmäisen häihin liittyvän painajaisen.
Mikä on sinällään älytöntä, koska häihin on vielä yli vuosi aikaa 
ja mä en yleensä näe painajaisia ollenkaan.
Kerran aikasemmin näin unta jossa mun työkaverin vaimo (jota en edes koskaan ole nähnyt)
yritti varastaa meidän juhlatilaa (jota ei edes ole!)
mutta en mä sitä aivan painajaiseksi laskenut.

Unessa oli meidän hääpäivä.
Juhlapaikka oli aivan outo, eikä yhtään sellainen kuin olin ajatellut.
Se muistutti ehkä vähän mun lapsuuden kotia,
siellä oli omenapuita, portaita ja paljon käytäviä.
Hääpäivän aamuna en todellakaan ollut rento ja seesteinen.
Juhlasalissa (jota ei kyllä voi saliksi -eikä juhlalliseksi, sanoa millään)
oli puisia pöytiä ja pirttipenkkejä.
Mitään ei oltu koristeltu
ja päässäni hahmottelemat pöytäkoristukset olivat vaihtuneet
ilmeisesti koivun oksiin ja mun ykkösinhokkeihin, ruusunterälehtiin.
Pöytäliinoja ei kuulemma ollut joten koristeet olisi läjäytettävä suoraan puiselle pöydälle.
Catering ihmiset olivat myöhässä ja kappas vaan, kännissä.

Mulla oli se puku, joka kävin kokeilemassa viimeksi (tsekkaa täältä!)
Puvussahan ei sinällään ollut suurempaa vikaa,
mutta tässä unessa se oli likainen, liian iso (joka tavallaan oli kyllä positiivista)
ja kaiken lisäksi vähän rikki.
Plus siinä oli se järkyttävä laahus ja pussittava helma.

Kellon ajoista mulla ei ole hajuakaan
mutta ilmeisesti aamulla,
vieraat alkoivat jo saapua "juhlapaikalle"
ja kaikki tietenkin näkivät mut heti siinä järkyttävässä mekossa.
Me ei oltu suunnitteltu meidän vihkimistä ollenkaan
ja yritettiinkin siinä aamulla viidessa sekunnissa tehdä jonkunlainen
suunnitelma kaasojen ja bestmanien kanssa.

Vihkiminen ilmeisesti tapahtui mutta seuraava muistikuva mulla on itse hääjuhlasta, joka oli aivan järkyttävä.
Tarjolla ei ollut ruokaa, koska catering ihmiset olivat sammuneet keittiöön.
Ja ennen sammumistaan, he olivat juoneet lähes tulkoon kaikki meidän juomatarjoilut.

Kaasot eivät olleet suunnitelleet mitään ohjelmaa mutta päättivätkin että sellaista tarvitaan
ja keksivät hatustaan jotain leikkejä jotka oli kaikki ihan penaalista.
Vieraat olivat vaivaantuneita, nälkäisiä ja tylsistyneitä.

Häävalssin koittaessa musiikkilaitteet sanoivat itsensä irti
mutta onneksi joku Andyn sukulainen (jota ei siis oikeassa elämässä edes ole olemassa)
ilmoitti voivansa laulaa.

Loppuillasta minä itkin jossain nurkassa sitä kuinka surkea päivä oli ollut
ja Andyn bestmanit olivat hävinneet kapakkaan, Andy mukanaan.

Aamulla kun mä heräsin tuon unen jälkeen, mun ensimmäinen ajatus oli että mä haluan UUDET HÄÄT!
Kunnes onneksi tajusin, että kyse oli vain unesta...


Painajaismaisin maanantaiterkuin
Jannica

23. tammikuuta 2014

Satuhäät ja avioliiton viihteellistäminen.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014012217949270_vi.shtml

Iltalehti uutisoi että tämän kauden ensimmäinen Satuhäät-pari on jo ehtinyt hakea avioeroa.
Pari on avioitunut viime kesäkuussa ja avioerohakemus on jätetty viikkoa ennen joulua.

Puoli vuotta avioliittoa on mielestäni vitsi.
Ensin suuren maailman tyyliin mennään kameroiden ja koko kansan edessä naimisiin 
ja julistetaan ikuista rakkauta jota ei erota mikään.
Ja sitten erotaan kun elämä tapahtuu.

En kiellä etteikö parin elämässä olisi tapahtunut epämiellyttäviä ja surullisia asioista, 
kuten läheisten tapaturmia ja kuolemia sekä lemmikin menetyksiä.
Mutta onko nämä nyt sellaisia tapahtumia että ne vaikuttavat avioliittoon?
Eiköhän me kaikki olla joskus kohdattu jotain tragedioita elämässämme.

Mitä mieltä te ootte?

Iltalehden sivuilla oli Gallupin
Harmittaako avioliiton viihteellistäminen?
jossa 89% ihmisista oli vastannut kyllä.

Mä oon jokseenkin samaa mieltä.
Ehkä avioliiton viihteellistäminen
 (jota tässä blogaamalla harrastan ehkä itsekin)
on luonut uuden estradin näille nykyajan huomiota ja maailman mainetta 
(jota kannattaakin lähteä Satuhäistä hakemaan...)
kaipaaville daameille ja herroille?
Joka taas sitten mielestä ni halventaa avioliiton alkuperäistä tarkoitusta.
Joten lyhyesti vastattakoon että onhan tämä aika naurettavaa touhua.

22. tammikuuta 2014

Hääblogaajien ilta!

Olipas hauskat kekkerit!



Allekirjoittanut.

Ninka.fi ihanaihanaihana kaulakoru!
Ja tietty minä.

Handelgilletin aula.

Ninkan hauska hiuskoru, näitä oli pöytä väärällään!

Myös Ninkasta!

Tähän mä oikeasti rakastuin! Ihan kaulakoru!
Ja tietenkin Ninkasta!
Täytyy varmaan käydä kyttäämässä koska tulee nettisivuille myyntiin,
oli kuulemma aika tuore tuote....






Ekbergin herkkuja!
Tähän mun on kyllä pakko sanoa, että pinterestin selailu on
herättänyt mussa pienen kakkuelitistin. Enkä mä edes pidä kakusta.
Mutta oonko se vaan minä, vai onko tää vähän todella tylsä kakku?

Näitä ihania herkkuja oli tarjolla, mutta tämä morsian nappasi nopeasti
pari valokuvaa ja poistui välittömältä vaaravyöhykkeeltä ja vältti houkutukset!

Ihana seuralaiseni ja kaasoni Tia.



Kuten kuvasta näkyy tupa oli aika täynnä!




Mä olin aivan super yllättynyt että paikan päälle oli ilmantuunut niin paljon jengiä!
Ois ollut kiva jäädä tutustumaan ja vaihtamaan ajatuksia jengin kanssa, mutta ehkä joku toinen kerta.

Ketä kaikkia tuolla oikein oli?
Mä tunnistin tasan Kiiran ja Pauliinan,
johtuen varmasti siitä että mä oon tavannut heidät kasvostusten aikaisemminkin.
Yhden ainoan toisen ihmisen tunnistin, mutta blogin nimeä en saanut päähäni!

Ja hei loppuun vielä kuva hääpuku kokeilu nro. kakkosesta!.
Tämän mä melkein jo ostin, koska hintaa tällä oli naurettavat sata euroa!
Tuolla hinnalla ois ollu sama vaikka ois päätynyt naamiaiskäyttöön!


Mitä ootte mieltä?
Onhan toi helma ihan ryppynen ja pussittaakin oudosti, 
eikä toi vyö kyllä miellytä mun silmää ollenkaan.
Mutta siitäkin huolimatta mä olisin ostanut tän, 
jos tää matsku ei olis ollut niin outoa.
Jotenkin tosi paksua ja tönkköä, eikä se oikein laskeutunut kivasti...
Tänään tuolla hääblogaajien kokoontumisajoilla mä kuulin,
 että Stilissimassa on ollut vesivahinko,
ja voin melkein lyödä pääni pantiksi, että tää on ollut Stilissiman puku.

Ja missä mä tätä kokeilin?
Jep.
Naureskelin itsekseni siellä pukukopissa että jestas jos mä tän puvun ostan,
 niin en kyllä aio kenellekkään kertoa mistä se on hankittu :D

Mutta vinkkinä kaikille pienen budjetin ja tarkan markan morsiammille että tuolla Vahinkotavarakeskuksessa oli sellanen parikymmentä pukua vielä jäljellä
-ja kaikki satasen hintaan!

Blogimorsianten hääilta, tänään!

Viime viikolla sähköpostiin kolahti tämän näköinen kutsu


Lovefall-blogin Kiira, White&Knight-blogin Pauliina sekä Fuksianpunaisia Häähaaveita-blogin Hanna
ovat yhdessä rykäisseet tällaisen illan kasaan.
Mahtavaa että  joku jaksaa oikeasti järjestää tällaisia!

Nopea viesti kaasoille että tehkää tilaa kalenteriin,
en edes ajatellut että Andya kiinnostaisi tulla.
Vaikka häät on meidän, on blogi kuitenkin minun, ei Andya kiinnosta hömpötykset.
Ja kuitenkin tänä aamuna herätyskellon raastaessa tärykalvojani 05.30, 
olin ihan totaalisesti onnistunut yön yli unohtamaan tämänkin.

Kamera jäi kotiin, joten tyydyttäköön kännykän mahtavalaatuisiin kuviin.
Eiköhän tästä kuitenkin mahtava ilta tule.

Ketkä muut ovat tulossa?
Ilmiantakaa itsenne!

Keskiviikon koho.

Keskinkertaista keskiviikkoa jengi!

20. tammikuuta 2014

19. tammikuuta 2014

Lisää krääsää!

Kun hääsuunnittelut alkoivat vajaa vuosi sitten,
lupasin ja vannoin etten osta krääsää.
Meidän häät koristellaan simppelisti, mutta tyylikkäästi.
Jep.
Ei mua ehkä ihan turhaan kutsuta krääsä kuningattareksi.
Tähän mennessä oon onnistunut haalimaan meidän sekä
 naapurin kellarikomeron täyteen (no ehkä niissä oli jotain jo alunperinkin) krääsää!
Ja tänään ostelin vielä vähän lisää!

Hauskaahan tästä tekee sen, että mulla ei oikeastaan ees oo minkäänlaista suunnitelmaa niistä koristeluista, ellei sellaisia vähänjotainjoosinnepäinehkätollatavallataitällätavalla-tyyppisiä haahuiluja lasketa.
Ja edelleen pidän kiinni ajatuksesta että less is more.
Itsepetos on hauskaa.

Tähän mennessä oon onnistunut rohmuamaan häitä varten 

Nämä ihanuudet bongasin fb:n hääkirpparilta naurettavaan 60€ hintaan.

Label Amourin hauskoja tarroja löytyy pinoittain.

Ja nämä kammottavat päättömät ukkelit ostin jostain käsittämättömästä syystä.
Jos voisin pistäisin päihteiden syyksi.

 






Hääkakun koriste, jonka kuulemma on pakko tulla häihin.
Saatiin tää tuliaisiks mun tädiltä ja sen kahjolta kaverilta.

Mä rohmusin näitä viime keväänä ihan tuskassa,
näitä löytyy kellarista vissiin 60 kpl :D
Mutta näitäpä ei enää IKEAsta saa, joten hyvä niin.

Nää menee taas kategoriaan "mitä oikein ajattelit Jannica?"
En todellakaan tiedä tullaanko näitä näkemään häissä vai ei,
tällä hetkellä fiilis on hyvin vahva ja ehdoton ei.

Jos ei muuta, niin ainakin näitä on paljon!
Mauttomuudesta viis, kun näitä on rohmuttu lähemmäs 40 pakettia.
Ja vielä kahta eri sorttia.
JES!
Sormusrasia, jonka sain mun tädiltä.
Tää on musta nätti, mutta jotenkin noi hörhelöt on tossa liikaa,
enkä tiedä tuleeko tälle käyttöä.
Meille kun ei niitä lapsosia tuu ja en tiedä haluaako Andyn bestman tunkea tällaista povariinsa?


Tiimarin alesta viime kesältä, kaksin kappalein tuikitarpeellisia häätyynyjä!
Hintaa näillä oli vissiin 2 euroa.

Noita ruusuja hamstrailin viime kesänä Tiimarin alesta johonkin 3 euron kappale hintaan.
Myöhemmin kesällä morsmaikut myi niitä hääkirppiksillä n. 10€ kpl.
Kyllä se on kauppa joka kannattaa.

"Ostin kun halvalla sain ja oli niin nättiä"
Nää on jotain pitsejä jota on haalinu erinäisistä kangaskaupoista,
ei hajuakaan mitä näillä tehdään.

Vihaan askartelua, joten on pelkästään luonnollista,
että olen rohmunnut askartelutarvikkeita kuin viimeistä päivää.
Näitä on ihan älyttömästi, en jaksanut kuvata puoliakaan.

Nää makso Tiimarissa 0.10€ kappale, joten ostin.
Taitaa olla mun suurin syy ostaa yhtään mitään -kun halvalla sain!

Nää on kyllä oikeasti musta edelleen aivan parhaat!
Ainoa miinus tietty se, että en taidakaan haluta karkkibuffettia joten noi paperipussit on kyllä yhtä tyhjän kanssa.
Hyvä Jannica.

Henskelit ja mirri, joita Andy ei kuulemma aio käyttää,
näitä ei onneks ookkaan kun kolmet kumpaakin laatua.
Juuttinarua jonka loppusijoituspaikasta ei oo kyllä hajuakaan,
no onhan se ihan kivaa ja arvatkaa?
Kyllä, halvalla sain.


Photo booth-propseja.
Näistä en sano mitään.
Paitsi että halvalla sain!

Läjäkaupalla pitsiä.
Ylin pitsi oli mun ensimmäinen Ebay-tilaus.
Alimmat on rohmuttu mistälie.


Äsken tossa kuvailessa tajusin että mulla ei oikeastaan oo hajuakaan mitä siellä kellarikomeroissa 
oikeastaan on.
Pitää varmaan tehdä pieni ekskursio sinne joku päivä.
Ei voi muuta kun nauraa tälle meiningille.
Mä vaan ostan kaikkea krääsää mitä tielle sattuu, 
sen enempää miettimättä mitä mä tällä kaikella teen.

Tänään kävin  vielä rohmuamassa 

Lisää lasimaljakoita! Jee!
Näitähän ei juurikaan entuudestaan ookkaan!

Söpöjä muovikippoja joita voi käyttää "johonkin"!
Nää paperit oli kyllä oikeasti hyvä hankinta, tai jos ei hyvä niin ainakin halpa.
Ja sehän se on tärkeintä!




Täytyy varmaan alkaa tekemään useammin tällaista pientä inventaariota niin pysyis vähän kärryillä että mitä kaikkea krääsää sitä onkin ehtinyt jo nurkkiinsa kärrätä.
Taidan huomenna töiden jälkeen hilpasta sinne kellariin,
ainoa mitä muistan sinne vieneeni on noi MJÖD-tuopit.
Jännä nähä mitä kaikkea sieltä löytyy...

Sekavin sunnuntai terveisin,
Krääsäkuningatar