2. joulukuuta 2014

Omat vihkivalat.

Puolitoista vuotta sitten mä ehdotin Andylle, että kirjoitetaan meidän omat valat.
Andy suostui ehdotukseeni mukisematta, tajusi varmaan ettei höyryävän junan eteen kannata turhaan pomppia.
Nyt kuitenkin alan itse skagailemaan tämän oman ideani kanssa.
Mitä ihmettä mä siinä sanon?
Joo tietenkin, että rakastan rakastan ja ikuisesti rakastankin. Mutta sellanen siirappinen runoilu ei vaan ole yhtään meidän juttu, jos joltain on jäänyt huomaamatta.
Ihan vitsiksikään ei koko hommaa voi heittää, mutta voisiko valat olla rakkauden tunnustuksilla höystettyä vakavasti otettavaa proosaa huumorilla höystettynä?
Varmasti, aivan varmasti voisi, mutta kukahan tämän kaiken runoilisi kompaktiin pakettiin?

 


Ongelmaksi muodostuu tietenkin mun pahin painajainen, julkisesti pillittäminen. Olen tehnyt rauhan jo sen kanssa, että aivan varmasti pillitän vihkimisessä, mutta olen mielessäni kuvitellut sen sellaiseksi tyylikkääksi muutaman kyyneleen herkistelyksi.
Mutta kun mietin tilannetta, jossa kaiken kansan kuullen yritän nyyhkyttämisen seasta saada rakkauttani tunnustettua ja samalla olla vielä vakavasti otettava ja hauska, iskee pakokauhu.
Ei sellaista komboa ole olemassakaan.


Jos sivuutan pakokauhun aiheuttavan pillittämis aspektin, jää jäljelle vielä valojen sisältö.
Mitä niihin oikeasti kirjoitetaan, mitä siellä sitten oikein jaaritellaan?
En oikeasti edes tiedä miten aloittaa?
"Rakas Andy, silmäsi ovat kuin tähdet, yhtä kaukana toisistaan"
Eieieieieiei.
"Rakas Andy, kun mä ehdotin tätä omien valojen kirjoittamista ja sinä siihen suostuit, ymmärsin kuinka paljon minua rakastatkaan, nyt kuitenkin ymmärrän, että tämä oli typerä idea joten voidaanko sopia ettei tässä lässytetäkään mitään?"

Joo toi vika on hyvä.

Onko teillä suunnitelmissa kirjoittaa omat valat? Mitä te aiotte sanoa? Jännittääkö?
Tai onko joku konkari linjoilla, joka on omissa häissään lukenut omat valansa?
Mitä te sanoitte? Mistä ne samat kumpus? Saiko itkun seasta selvää?
APUA!

10 kommenttia:

  1. En itse lähtenyt edes yrittämään, kun ei siitä mitään olisi tullut. Ja meikäläinen on sentään jopa työkseen puhunut yleisöille, joten siinä mielessä kokemusta löytyy. Mutta ne syvimmät tuntemukset omalle rakkaalle menisivät taatusti kyynelten nielemiseksi, joten en pitänyt edes puhetta häissä ja jätettiin rakkausvalat kahdenkeskisiksi. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä ei lähdetä kirjoittelemaan itse valoja.. juurikin siksi, että mitä siinä sanoisi? Ei mua niinkään huolettaisi se julkisesti puhuminen, vaan se, että tuskinpa osisin tai haluaisin tiivistää siinä omin sanoin kaikkea rakkautta ja lupauksia. Me vaan vastataan papin kysymykseen, että tahdon ja muu voidaan sanoa toisillemme mulloin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis vielä se piti sanoa, että ajatus sinäällään on ihana ja koskettava ja jos sille yhtään tuntuu, niin ehdottomasti kannatan! Mutta koen toteuttamisen meidän kohdalla vähän hankalaksi. Enkä usko, että vihkiminen jää mistään paitsi ilman niitä omia valojakaan :)

      Poista
  3. Ehkä sä voisit hieman kornisti, mutta kuitenkin sulavasti aloittaa jonkun sun ajatukset hyvin tiivistävän rakkauslaulun sanoin? Eikä siinä puhetta pitäessä varmaan tarvitse väkisin mitään vitsiä heittää. Eikä valojen varmaan tarvitse olla kauhean pitkät, kunhan tokaiset tyyliin "rakastan sinua, ollaanhan aina yhdessä" ja lisäät pari puolisoa kehuvaa lausetta. Itse en valoja meinaa kirjoittaa, kun en ole ollenkaan puheita pitävää tyyppiä.

    VastaaPoista
  4. Haluaisin kovasti häihimme itse kirjoitetut vihkivalat mutta idea tosiaan taitaa olla ajatuksena parempi kuin käytännössä. Olen äärimmäisen itkuherkkä ja vaikken julkisesti pillittämistä pelkääkään, taitaa koko hommasta mennä pointti, jos kukaan ei saa niiskutuksen ja rään seasta mistään selvää.

    Vitseissä ja hauskoissa letkautuksissa on aina pieni riski, että niistä voi tällaisessa tilanteessa tulla todella jäätäviä, jos kukaan ei tajua niitä/tajuaa jutun väärin. Olen ehdottomasti edellisen kommentoijan kanssa samoilla linjoilla, että turha sitä on lähteä jaarittelemaan liian pitkälti kun lyhyestikin saa asian sanottua. Kyseessä on kuitenkin vala eikä varsinainen puhe. :)

    VastaaPoista
  5. Olisi niiiiin ihanaa lausua omat valansa, mutta meikäläinen on sellanen itkupilli ettei siitä tulisi mitään! JOS meillä valat lausuttaisiin, olisi ne varmaan vähän huumorilla höystettyjä, koska mekään ei olla mitään herkistelijä-söpöstelijäihmisiä :D Just joku lainaus jostain aiheeseen sopivista lyriikoista voisi tulla kysymykseen!

    VastaaPoista
  6. Mä epäilen, että Juuso tuskin suostuisi itse tekemään valoja, se kun on sen verran salaromanttinen, että yleensä lepertelee vaan kahden kesken :D Ja toisaalta meillä se lepertely on sellaista, että siinä ois vieraan vaan ihmeissään, kun ei tajuaisi meidän valoja ;D Toki jos oltais yhtään enemmän kaunopuheisia ja osattais pukea rakkaus jotenkin selkeästi sanoiksi, niin varmasti tehtäisiin itse valat :) Mä ehdottaisin, että jos haluatte jotkut pienet valat toisillenne kirjoittaa, niin voisihan tehdä vaikka niin, että vaihtaisitte ne tyyliin rakkauskirjeiden muodossa hääpäivän aamuna (tai first lookissa?), jolloin ne ois vaan teille kahdelle? :)

    VastaaPoista
  7. Heii! :D Ootko arponut jo liput ysäribileisiin? Täällä malttamattomana odotan. Toivottavasti tärppäsi sillä täällä on meneillään joku kahdeksanvuoden kriisi. Tulisi niin hyvään paikkaan rahallisestikkin. Eikö vaatisi kuin 1km kävelyä kotoa paikalle. :D Tiedän vaan että koitanko järjestää viikonlopuksi jotain muuta arjesta irtautumista ennenkun pahemmin hypitään toistemme silmille.

    VastaaPoista
  8. Mä siis pidin yllärinä puheen, ja tosiaan pillitin aika kovin. Mutta niin itki yleisökin. Musta oli kiva ihan julkisesti kertoa miksi olen puolisoni valinnut.

    VastaaPoista
  9. Haha, ihan mahtavaa! :D meillä pete ois varmaan kans suostunut, mutta mä taas en ois saanu mitään aikaan. Ihan hyvä vaan et valoja ei ollu, sen sijaan pidin itkumärinäpuheen, joka vieläkin hävettää xD

    VastaaPoista

Sana on vapaa!