Ensimmäinen hääpainajainen.

Kuka on nähnyt hääpainajaisia?

Viime yönä mä näin ensimmäisen häihin liittyvän painajaisen.

Mikä on sinällään älytöntä, koska häihin on vielä yli vuosi aikaa 

ja mä en yleensä näe painajaisia ollenkaan.

Kerran aikasemmin näin unta jossa mun työkaverin vaimo (jota en edes koskaan ole nähnyt)

yritti varastaa meidän juhlatilaa (jota ei edes ole!)

mutta en mä sitä aivan painajaiseksi laskenut.

Unessa oli meidän hääpäivä.
Juhlapaikka oli aivan outo, eikä yhtään sellainen kuin olin ajatellut.
Se muistutti ehkä vähän mun lapsuuden kotia,

siellä oli omenapuita, portaita ja paljon käytäviä.
Hääpäivän aamuna en todellakaan ollut rento ja seesteinen.
Juhlasalissa (jota ei kyllä voi saliksi -eikä juhlalliseksi, sanoa millään)

oli puisia pöytiä ja pirttipenkkejä.
Mitään ei oltu koristeltu
ja päässäni hahmottelemat pöytäkoristukset olivat vaihtuneet

ilmeisesti koivun oksiin ja mun ykkösinhokkeihin, ruusunterälehtiin.
Pöytäliinoja ei kuulemma ollut joten koristeet olisi läjäytettävä suoraan puiselle pöydälle.
Catering ihmiset olivat myöhässä ja kappas vaan, kännissä.

Mulla oli se puku, joka kävin kokeilemassa viimeksi (tsekkaa täältä!)

Puvussahan ei sinällään ollut suurempaa vikaa,

mutta tässä unessa se oli likainen, liian iso (joka tavallaan oli kyllä positiivista)
ja kaiken lisäksi vähän rikki.
Plus siinä oli se järkyttävä laahus ja pussittava helma.

Kellon ajoista mulla ei ole hajuakaan

mutta ilmeisesti aamulla,

vieraat alkoivat jo saapua "juhlapaikalle"

ja kaikki tietenkin näkivät mut heti siinä järkyttävässä mekossa.

Me ei oltu suunnitteltu meidän vihkimistä ollenkaan

ja yritettiinkin siinä aamulla viidessa sekunnissa tehdä jonkunlainen

suunnitelma kaasojen ja bestmanien kanssa.

Vihkiminen ilmeisesti tapahtui mutta seuraava muistikuva mulla on itse hääjuhlasta, joka oli aivan järkyttävä.

Tarjolla ei ollut ruokaa, koska catering ihmiset olivat sammuneet keittiöön.

Ja ennen sammumistaan, he olivat juoneet lähes tulkoon kaikki meidän juomatarjoilut.

Kaasot eivät olleet suunnitelleet mitään ohjelmaa mutta päättivätkin että sellaista tarvitaan

ja keksivät hatustaan jotain leikkejä jotka oli kaikki ihan penaalista.
Vieraat olivat vaivaantuneita, nälkäisiä ja tylsistyneitä.

Häävalssin koittaessa musiikkilaitteet sanoivat itsensä irti

mutta onneksi joku Andyn sukulainen (jota ei siis oikeassa elämässä edes ole olemassa)

ilmoitti voivansa laulaa.

Loppuillasta minä itkin jossain nurkassa sitä kuinka surkea päivä oli ollut

ja Andyn bestmanit olivat hävinneet kapakkaan, Andy mukanaan.

Aamulla kun mä heräsin tuon unen jälkeen, mun ensimmäinen ajatus oli että mä haluan UUDET HÄÄT!

Kunnes onneksi tajusin, että kyse oli vain unesta...

Painajaismaisin maanantaiterkuin

Jannica