Perutaan häät

ja mennään salaa naimisiin.
En tiedä kumpi meistä tämän ajatuksen heitti ilmoille ensin. Sen tiedän, että aluksi se oli vitsi, mutta sitten mietimme sitä ihan vakavasti. 

Mitä jos säästäisi itsensä siltä kaikelta vaivalta ja raahautuisi maistraattiin sanomaan tahdon ja lähtisi kahdestaan vaikka Timbuktuun kolmeksi viikoksi?

Kuva.

Kuva.

Kuva

Ostaisi jonkun kivan mutta arkisen mekon ja unohtaisi sen kermakakku unelman jota on metsästetty kuukausitolkulla, tuloksetta.

Unohtaisi kaiken hörhellyksen ja keskittyisi vain siihen mikä on tärkeää.

Kuva.

Kuva.

Keskustelimme tästä oikeasti ihan vakavasti. Mitä jos ei tuhoaisikaan kaikkia säästöjä suuriin juhliin ja sukulaisten kestittämiseen? Vaan käyttäisi kaiken itseensä? Kuinka paljon helpommalla sitä pääsisikään, kun ei tarvitsisi varata kuin maistraatti aika, häämatka ja etsiä kiva mekko.

Helppoahan se olisi. Ehdottomasti helpompaa kuin järjestää juhlat ja organisoida ja suunnitella ja järjestellä ja sopia, hoitaa, tilata, varata, perua, uudelleen varata, etsiä, löytää ja kadottaa.

Mutta olisiko se oikea ratkaisu meille kuitenkaan?

Vaikka aika ajoin tässä hässäkässä tuntuisi helpommalta vaan ottaa ja karata vihille.

Toisaalta, mielikuva ihanista häistä suvun ja perheen kanssa pitää pintansa.

Ehkä me ei ainakaan vielä karata yhtään minnekään.

Onko muilla ollut samanlaista fiilistä, että olisi vaan parempi karata ja mennä hiljaa kahdestaan naimisiin?

Kertokaa mulle mikä sai teidät pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa?
Tai pysyittekö edes alkuperäisessä suunnitelmassa?

Karkasitteko?

Mitä sanoivat sukulaiset?
Apua, kertokaa mulle!

Kenkäkriisi.

Ja jälleen kerran olen onnistunut suunnittelemaan hienosti, mutta toteuttamaan vähän vähemmän hienosti. Kyse on siis hääkengistä, joiden suhteen kaiken piti olla ostamista vaille valmista.

Löysin siis omat hääpoponi Andyn innoittamana. Jossain vaiheessa tätä kulunutta vuotta, Andy ilmoitti että haluaa astella alttarille lenkkareissa. Ensireaktioni oli varmasti jotain tämän luokkaa:

Kunnes Andy näytti mitkä lenkkarit hän haluaisi ja tajusin että tahdon itse samanlaiset! Tai siis. No ei samanlaiset, mutta saman suunnittelijan tekemät ballerinat.

Kyseessä on siis Jeremy Scottin Adidakselle suunnittelemat Wings sarjan kengät.

Kuva.

Kuva.

Nythän on käynyt niinkin ihanasti, ettei noita balleriinoja saa mistään. Yhdet ainoat löysin Ebaysta ja sekin oli huutokauppa joka sulkeutui neljältä aamuyöllä. Olin jo päättänyt, että valvon vaikka koko yön ja huudan ne kengät itselleni. Kunnes sitten unohdin koko päätökseni ja meninkin nukkumaan. Voitte vaan kuvitella kuinka kiitollinen olin itselleni seuraavana aamuna.

Kenkähommat saavat siis mennä uusiksi. Olen tasaisin väliajoin kolunnut ympäri internetia wings-ballerinojen kuvat silmissäni ja joka kerta saanut pettyä.
Ainoat sivustot jotka näitä kenkiä enää myyvät ovat erittäin luotettavan kuuloisia "www.buyjeremyscottshoesonline.com" tai "www.weselljeremyscottwingsballerinas.com"

Kyllä. Tahdon.

Tahdon todellakin antaa luottokorttini numeron teille! 

Where do I sign?!

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Koska Wings ballerinat ovat aika casual, ajattelin että etsin samanhenkisiä vähän rennompia kenkiä.
Mikäs sen rennompaa kuin Toms!

Kuva,

Kuva.

Kuva.

Tomsilla on ihan oma "mallisto" myös häihin Tsekkaa täältä.

Vaikka Tomsit onkin musta ihanat ja just sopivan rennot (plus ihan älyttömän mukavat jalassa!), en ehkä vakuuttunut tarpeeksi. Nää on ehkä just siinä rajalla että ne on liian rennot.

Etsinnät jatkuivat kunnes muistin!

As long as we're happy-blogin Anniina oli ostanut itselleen aivan liian ihanat Louboutinit, jotka kutkuttavat tämänkin neidon kenkähermoja juuri oikealla tavalla.

Valitettavasti niin helpoksi tämäkään homma ei mennyt että olisin vain tilannut samanlaiset itselleni.

Ensinnäkin Mr. Louboutin on päättänyt tehdä kengistään aivan liian kapeita omaan koipeeni sopiviksi. Aina reissatessa käyn mahdollisuuksien mukaan herran kenkiä sovittamassa, jos, JOS vaikka juuri sillä kertaa kenkä sopisikin. Ei sovi, ei ikinä.

Mutta näistä kengistä sain inspiraation ja kolusin nettiä raidallisten avokkaiden kiilto silmissäni.

Zalando, 44,95€.

Zalando, 69,95€

Hinta ei oo hurja kummissakaan kengissä ja onhan ne söpöt. Mutta ei. Ei niin ei. 

Joku tökkii ja pahasti. 

 Etsinnät jatkuvat ja hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Ehdotin Andylle jo Crocseja, joten epätoivo alkaa olla suuri.

Tahdon! sinut kaasokseni.

"tuutko mun kaasoksi?"

Kysymys saatetaan esittää ohimennen yhteisellä kauppareissulla tai kahvittelun lomassa. Sen kysyminen saattaa jännittä tai sitten sen kysyminen tuntuu yhtä luonnolliselta ja helpolta kuin sen tärkeän ystävän kanssa vietetty aika.

Minä en oikeastaan pyytänyt kaasojani. Oli itsestään selvää, että Tia ja Jenna ovat kaasojani. Mitäpä sitä enää kyselemään. Keräsin tytöille kuitenkin Kaaso survival kitit, jotka heille annoin viime keväänä. Mielestäni tämä oli hauska tapa "virallistaa" heidän kaasoutumisensa.
Mutta jos olisin "joutunut" heitä pyytämään, olisivat nämä hauskat ideat joutuneet mietintämysssyyn:

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Tuo palapeli on yksi mun suosikeista!
Kuinka hauska oliskaan lähettää se pahaa aavistamattomalle kaasolle. Mukanan voisi laittaa tyhjän palapelin, osoitteella varustetun kirjekuoren ja postimerkin ja kaaso voisi kirjoittaa tyhjään palapeliin vastauksensa ja laittaa sen postiin. Vähän jännitystä elämään.
Mitä te olette mieltä? Tarvitseeko kaason pyytäminen tällaisia eleitä vai riittäkö pelkkä kysyminen?

Miten te pyysitte kaasoanne?

Relaa nyt, hyvä nainen.

Joskus, kuten esimerkiksi juuri nyt, tuntuu että hääjutut kaatuvat niskaan. Mitään ei tapahdu, eikä saada aikaiseksi. Ei mulla ole mitään loistavia ideoita mihinkään, eikä päivästä kuitenkaan tule yhtään sellainen kuin olen aina haaveillut. Häihin on vielä 11 kuukautta aikaa, joten silleen mikään rapidopanico ei ole edelleenkään kyseessä. Viimeisen vuoden ajan mä oon saanut näitä "kaikki häihin liittyvä oksettaa ja v*tuttaa"-kohtauksia.

Viimeksi kun tällainen kohtaus iski, blogikin hiljeni joksikin toviksi, ei vaan huvita kirjottaa mitään.

Tällä kertaa sukelsin Pinterestiin. Etsimään hauskuutta.

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Kuva

Kuva

Kuva.

Ai mitäkö mä yritän sanoa? No, en oikein tiedä itsekään. Ehkä sitä että ei tää kaikki ehkäpä ole aina aivan niin vakavaa mitä sitä erehtyy luulemaan.
Mitä sitten jos mulla ei ole miljoonaa hyvää ideaa, kun yksi hyvä idea riittää?

Mitä sitten jos en tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, kun kuitenkin tiedän mitä alttarilla vastaan?

Mitä sitten jos häiden suunnittelu hetkittäin ahdistaa, kun ajatusta loppuelämästä vain hymyilyttää.

Ehkä mä yritän sanoa, että relaa nyt hyvä nainen.

Poikien juttuja, Andylle BM.

Vähän myöhässä taas, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Facebookin puolella ehdinkin jo hehkuttaa, että Andy on viimein pyytänyt bestmaniaan.

Ehdotin Andylle että hän pyytäisi bestmaniaan myös jollain hauskalla tavalla, itsehän siis pyysin kaasojani Kaaso Survival kitillä, josta voit lukea lisää täältä.

Yllättäen Andy ei itse tehnyt tämän projektin suunnittelun eikä toteutuksen eteen ensin mitään,

vaan minä selasin Pinterestiä ja googlailin etsien ideoita joita sitten esittelin Andylle.
Ensin se teilas lähes tulkoon jokaisen idean mitä ehdotin ja pakko sanoa että hyvä niin, koska Etsystä löytämäni idea oli kyllä ehdottomasti paras!

 

Tarvitse litran Jaloviinaa, tähtien määrä jääköön jokaisen omaan
harkintaan.

Litran linttu valikoitui meille sopivaksi, mutta varmasti 0.7
pullolla olis pärjännyt myös.
Liota etiketti, tyyli on vapaa.

Tarvitse kartonkia, kuvankäsittelyohjelmalla tehdyn etiketin ja
vähän silmää askartelulle. Viimeinen ei ole pakollinen,
koska multa sitä ei löydy ollenkaan.

Koska silmää askartelulle ei ole, on syytä olla hermostumatta
pienistä. Mutta ei hermojen menettäminenkään haittaa.
Minä hermostun kaikesta.

 

Tässä kohtaa olin epäonnistunut jo ainakin kolme kertaa.
Yrittänyttä ei laiteta.

Vaikeuksien kautta voittoon. Suht valmiin
näköinen flinda.
Vinkki: pikaliima ei tartu lasiin, mutta sotkee
kyllä kivasti paperin.

.

Vähän koristeita, rusetti ja pilli.
Ruusu on kuvausrekvisiittaa.
Vaikka pojilla taisi olla todellinen bro moment
frisbeegolfin peluun lomassa,
ei tilanne kuulemma kaivannut ruusuja.

Etiketti on tehty PicMonkeylla a'la meikäläinen.
Itse oon kyllä aika tyytyväinen, sillä
yleensä oon aivan surkea kaikessa tällasessa.

Mitä ootte mieltä?

Askartelu onnistui, pullo valmistui ja bestman on pyydetty ja myöntävä vastaus saatu!

Miten teidän miehet ovat pyytäneet bestmanejään?

Kaasojen mekot ja asusteet!

Taisinkin aikoja sitten mainita että kaasojen mekot ovat nyt hommattu.

Yllättävän pienellä vaivalla ja yllättävän halvalla juuri oikeat mekot löydettiinkin!

Pieni rajaus oli paikallaan,
sillä minä seison hääpuvussani tässä vieressä.

Mekot istuivat tytöille mielestäni upeasti!

Lähikuvaa mekkoon kuuluvasta vyöstä.

Tian pää on rajattu pois, sillä tyttö tuli lenkiltä suoraan sovittamaan mekkoaan.
Naamataulu, ei kuulemma ollut kuvauskunnossa ;)

Mekot ovat siis H&M;n tämän kevään mallistosta ja maksoivat päätä huimaavat 49,95 kappale.
Olin valmistautunut siihen että mekkoihin täytyisi tehdä jonkun sortin muokkauksia, mutta kappas vaan, mekot istuivat kuin valettu kummallekin!

Ainoa "muokkausta" vaativa osa on tuo vyö.
Tahdon ehdottomasti valkoiset vyöt tyttöjen mekkoihin.

Tällainen ihanuus löytyi Etsystä n. 65 euro hintaan.

Myöskin Etsystä, hintaa tosin vain n. 15 euroa.

Ja edelleen Etsystä, hintaa n.22 euroa.

Etsystä n. 28 euroa.

Mitä mieltä olette mekoista? Ja ehdottomasti haluaisin kuulla teidän mielipiteitä noista vöistä?
Mikä on paras? Mikä huonoin?
Itse tykkään tietenkin jokaisesta vyöstä, että valinnasta tulee varmasti helppoakin helpompi!

"tyhmää ostaa suomesta!"

Oli pakko tulla tekemään tuplapostaus ja päästämään höyryjä!

Luvassa on siis kärjistävää, mustavalkoista ja hyvin suorasanaista Jannicaa.

Hyvinhyvinhyvin harvoin eksyn Facebookin häät-ryhmiin kommentoimaan mitään. Olen huomannut ettei keskustelu ikinä kanna hedelmää jos sattuukin niin että ihmiset ovat eri mieltä ja niinhä siinä yleensä just sattuu.

Tällä kertaa aiheena olivat hyvinkin paljon puhetta herättäneet kiina-puvut.
Yllättäen joku tulevan kesän morsian oli pettynyt tilaukseensa. Tilaukseen ei ollut lähtenyt hääpuku vaan kaason puku, joka olikin sitten yllättäen (toiseen otteeseen jo) väärää kokoa.
Jostain ihmeellisestä syystä päätin kantaa korteni kekoon ja kommentoida ettei kiinapukuihin kannata sijoittaa enempää mitä on valmis rahoistaan häviämään.

Tämähän nosti tietenkin kaikkien kiinapukunsa jo ostaneiden niskakarvat pystyyn ja siinähän sitä sitten oltiin. Tuskailtiin ja naureskeltiin että "on ne vaan tyhmiä ihmisiä jotka ostavat liikkeestä pukunsa, Kiinassahan nekin mekot on tehty" ja että "muutostöiden jälkeenkin vielä säästin tonnin että voiton puolelle jäätiin!"

Kyllä. On erittäin typerää tukea suomalaista yrittäjää ja ostaa niistä katoavista kivijalkaliikkeistä joista saat pukusi lisäksi myös palvelua, tietoa ja LAATUA.

Kyllä. Ainoa vaihtoehto kiinakopioille on ostaa 1000 euron puku. Muita vaihtoehtoja ei ole. Thats it.

Ja mitä väliä sillä on vaikka puku todennäköisesti ei ole sitä mitä tilasit, eikä ainakaan sitä kokoa mitä tilasit? Eikä silläkään taida olla mitään väliä että tällaisen kiinakopion valmistuksessa kärsivät sekä alkuperäinen suunnittelija (joka ei saa tästä suunnitelmansa toteutuksesta mitään, tekisitkö itse töitä ilmaiseksi?) ja puvun ompelijallekaan tuskin mitään kovin kummoista palkkaa maksetaan?

Ja kyllä, olen harvinaisen tietoinen että useat "merkki"-puvutkin valmistetaan Kiinassa, mutta valmistajien omissa tehtaissa. Voiko tätä teidän mielestänne verrata?

Tässä blogikirjoituksessa en ota mitään kantaa esimerkiksi brittiläisen hääpukuvalmistajan tehtaiden siirtämisestä taloustuotannollisista syistä Kiinaan. Vaikka onhan sekin ihan perseestä.
Hääpuvut jotka valmistetaan valmistajan omassa tehtaassa, eivät ole missään määrin verannollisia niihin mekkoihin joita näissä hikipajoissa valmistetaan.
Valmistajien omissa tehtaissa tuotteiden laatua valvotaan valmistajan toimesta. Valmistaja myy mekkonsa lisäksi myös brändiä, omaa nimeään.
Jos valmistaja on exbaying9920 ebaysta, voit luottaa siihen että laatu on todennäköisesti yhtä vakuuttavaa kuin tuo nimikin.

Ja olen hyvin tietoinen että monet ihmiset ovat olleet tyytyväisiä tilaamiinsa tuotteisiin.
Se ei kuitenkaa tee niistä yhtä laadukkaita tai niiden valmistamisesta yhtään sen eettisempää.

Ymmärrän ettei kaikkien morsianten budjetti tai halu riitä maksamaan 1000€ mekosta, jota käyttää vain päivän.
Mutta väitättekö tosissanne että siinä ovat vaihtoehtonne?
Tilata kiinasta tai köyhtyä tonni?

Muistinko jo mainita että oma kakkoshääpukuni on Nixan käyttämätön puku ja maksoin siitä 100 euroa. Ja ihan Suomesta ostin.

Läheltä piti, hyvä me.

Huh huh.
Meinas sydän pysähtyä tuossa viime perjantaina.
Sain töiden jälkeen puhelun johon en ehtinyt vastaamaan, numero ei ollut tuttu joten ensin ajattelin, että en jaksa soittaa takaisin.
Joku outo intuitio iski kuitenkin ja päätin että jospa nyt kuitenkin.
Luojan kiitos soitin!
Puhelu oli nimittäin meidän juhlapaikalta.

He erittäin ystävällisesti soittivat tiedustellakseen että olemme kiinnostuineita vuokraamaan tilaa?

Hieman löi päässä tyhjää ja tuli tosi typerä olo.
"Öööö. Mehän ollaan varattu se jo, että kai me nyt ollaan kiinnostuneita, nii"
Ystävällinen rouva puhelimen toisessa päässä ilmoitti että heille on tullu useita kyselyjä koskien meidän varaaamaa päiväämme ja heidän täytyisi nyt saada tietää että aiommeko vuokrata tilan.
Edelleenkään mä en ymmärrä mitä nainen yrittää sanoa, vaan vänkään että mehän ollaan varattu se tila jo?
Kunnes selviää, että me ei olla maksettu sitä varausmaksua!

Ai miten siinä niin kävi?

Varmaan 3-4 kuukautta sitten istuttiin kotisohvalla ja keskusteltiin juhlapaikasta yleisestä, sen varaamisesta ja varausmaksusta (joka on vielä naurettavat 100 euroa!) ja mielestäni aika selkeästi pyysin jos Andy vois sen varausmaksun seuraavana päivänä maksaa.
Ilmeisesti meidän kommunikointi on vielä aika epäselvää, koska Andy oli aivan vakuuttunut että me sovittiin että minä maksan sen seuraavana päivänä!

Kaikki kunnia ja pisteet ja papukaijamerkit ja muut mahdolliset Soukan Venekerhon paviljongin sihteerille!

Nyt on varausmaksu maksettu.

Ps.
Näin se suunniteltiin...

Ja näin se toteutettiin...

Että hyvä me!