18. helmikuuta 2014

Kun blogaava morsian eroaa.

Nyt kun ihanista Love Me Do-messuista on selvitty, ajattelin kirjoittaa vähän
epämiellyttävämmästä aiheesta...

Jo ainakin kaksi seuraamaani blogia on lopetettu ilmeisesti eron vuoksi.
Toisessa blogissa asiasta oli ilmoitus, toisessa ilmeisesti oli ollut ilmoitus,
mutta nyt blogi on poistettu kokonaan.
Tämän tekstin tarkoituksena ei ole revitellä näillä eroilla, ja siitä syystä en mainitsekaan blogin tai blogaajien nimiä, mutta tahdon silti toivottaa jaksamisia kummallekin (ex?)blogaajalle.

Kuva
Vaikka voisi kuvitella ettei blogilla "oikeassa elämässä" ole juurikaan merkitystä,
blogin lopettaminen eron vuoksi, tuntuu ihan varmasti kamalalta.

( En tarkoita että itse blogin lopettaminen on se kamalin asia,
vaan että eroamisen ja siihen liittyvien sotkujen lisäksi se että pitää vielä miettiä blogiakin
voi tuntua ja varmasti tuntuukin, musertavalta
.)

Poistaa kaikki suunnitelmat, ajatukset ja ideat mitä on omiin häihinsä suunnitellut.
Häihin, joita ei nyt sitten tulekaan.
Kaikki tavarat, puvut, somisteet, sormukset.
Kaikki turhaan.
En edes halua kuvitella sitä rumbaa
, jossa täytyy soittaa jokaiselle palveluntarjoajalle ettei hänen palveluitaan kaivatakaan.
Kuva/Banksy
Vaikka jokainen meistä valitsee itse mitä blogissaan muille jakaa mutta
halusi tai ei, sitä paljastaa kuitenkin aina itseään tavalla, jota ei voi peruuttaa.
Kun blogi yht'äkkiä häviää, 
jää sen lukijat ihmettelemään mihin ja miksi blogi katosi?
Erityisesti tuo miksi? tuntuu kiinnostavan ihmisiä, enkä oikeastaan ihmettele.

Ja kun blogi on poistettu, eikä blogaajalta ole tippunut tietoa eron syistä, 
alkaa joku spekuloimaan asiaa internetin syvimmissä syövereissä
ja sekamelska on valmis.
Ihmiset joilla ei ole hajuakaan siitä mitä oikeasti tapahtui,
kertovat omia satujaan faktoina,
miettimättä lainkaan sanojensa vaikutusta.
Tällaista on käsittääkseni hääblogien parissa kuitenkin todella vähän, 
ehkä kyse on enempi lifestyle-blogien kiusasta?

Tietenkään kukaan ei ajattele eroavansa koskaan,
mutta kyllähän sitä kaikki joskus omassa pienessä päässään pohtii.
Ja mielestäni sekään ei ole mitenkään pirujen maalaamista seinille, vaan realismia.
Eihän kukaan häitään suunnittele eroajatukset takaraivossaan,
mutta karu fakta on edelleen se, että puolet aviopareista eroaa.

Oletko sinä, bloggaava morsian/vaimo/sulhanen miettinyt, miltä tuntuisi jos ero koittaisikin 
ja blogi pitäis poistaa?
Selittäisitkö lukijoillesi tapahtunutta?
Vai poistaisitko blogisi kaikessa hiljaisuudessa?

3 kommenttia:

  1. Huh huh, pahan pistit. Mikäli ero on ollut riitainen, kannattaa pitää hengitystaukoa ennen kuin tekee tai sanoo mitään typerää.

    Meillä oli kaveripiiristä viime vuodelle tulossa parit häät enemmän, mutta kahdet peruuntuivat ja molemmat parit erosivat pitkan yhdessäolon jälkeen. Kesti aikansa ennen kuin asiasta keskusteltiin ja annoimmekin kaikille oman rauhan asiasta.

    Uskon että olisin omassa blogissani rehellinen asiasta, sillä blogeista elämästä saa jotenkin todella kiiltokuvamaisen kuvan. Hääsuunnittelut sujuu ja tukea saa aina... joopa joo. Valitettavasti en olisi ensimmäinen tai viimeinen mikäli näin kävisi, joten tukea on hyvä antaa tässäkin muodossa muille. Hääblogit ovat onneksi säästyneet pahoilta puheilta eri keskutelupalstoilla, joten uskon että avoin kertominen olisi siinäkin mielessä helpompaa.

    VastaaPoista
  2. Harjottelupaikassa oli kerran yksi morsiuspuku, jota ei koskaan noudettu. Ja kerran kuulin myös tarinan, jossa sulhanen oli kuollut ja puku jäi noutamatta :(

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen keskustelunavaus. Ymmärrän toisaalta niitä, jotka alkavat spekuloida tuntemattomien (bloggaajien) elämästä ja juoruilemaan (koskee tosiaan lähinnä lifestyle-blogeja), koska kyllähän se fakta on, että ihminen on perusluonteeltaan kovin utelias yksilö, ja kaikki tällainen kiehtoo.

    Hääblogien yhteydessä ero on jotenkin vielä karumpi, koska häitä suunnitellaan. Erityisesti silloin, jos ero tulee tosi lähellä häitä. Tällöin tulee sellainen fiilis, että onko itse hääsuunnittelu ollut syy eroon, vaikka tuskinpa kuitenkaan. Kyllähän eroaminen aina satuttaa, ja itse eronneena voin sanoa, että ei sitä kyllä edes parhaille kavereilleen halunnut kertoa heti erosta. Eli kyllä se ottaa oman aikansa ja häpeän tunteen, syyllisyyden tunteen tai minkä ikinä negatiivisten tunteiden hälvennyttyä voi olla helpompi ottaa kontaktia muihin. Ymmärrän kyllä jos haluaa unohtaa kaiken ja lopettaa koko blogin, mutta tietyllä tavalla blogi ja bloggaajat voisivat olla erossa tukenakin.

    En osaa yhtään kuvitella tilannetta, että eroaisin uudestaan, vaikka elämästä ei oikeasti koskaan tiedä. Sen verran avoin ihminen olen kuitenkin, että rehellisesti luultavasti kertoisin faktoista, jos niin kävisi. Riippuu kyllä varmasti eron syistäkin paljon.

    VastaaPoista

Sana on vapaa!