Have some class! Milloin mauttomuudesta tuli kosher?

Hohhoijaa.
Viikon sairasloman jälkeen töihin palaaminen on.... liikaa.
Älkäätte ymmärtäkö väärin. Mä satun tykkäämään mun työstä. Ainakin useimmiten. Ehkä n. 95% ajasta. Ne loput 5% ajasta mun tekis mieli hypätä parvekkeelta.

Tänään oli tietenkin sellanen päivä. Heti aamusta huimas ja päätä särki. Mikä on silleen outoa, koska mun päätä ei särje suurinpiirtein ikinä.
Maanantai ja tiistaikin meni töiden jälkeen lähinnä kuolemaa odottaen, niin väsynyt mä olin. Tästä syystä en myöskään ehtinyt (siis ei kiinnostanut) blogaamaan riviäkään.
Fiksu minä kun kirjottelin sairaslomalla enemmän kuin olis ehkä ollut tarvis!

Puhuttiin tänään töissäkin häistä. Mun työkavereilla on aika mielenkiintoisia mielipiteitä meidän häiden suhteen... Niitä ei esimerkiks todellakaan voida järjestää missään "navetassa". Se mikä kenenkin mielestä on navetta jääköön auki.

Naurettiin myös kaikille typerille hääklisheille ja perinteille (joista kirjottelinkin jo aikasemmin).
Naurettavimmaks mä henkilökohtaisesti valitsin hääkakulla leikkimisen!

Kuva täältä.

Voiko olla mitään typerämpää ja vaivaannuttavampaa? Kenen mielestä tää on oikeasti hauskaa? Kuka kehtää myöntää? Ensin morsian käyttää vuoden etsiessään täydellistä pukua, hääpäivänsä aamupäivän meikatessaan ja laittaessaan hiuksiaan ja sitten sotketaan joka paikka kakkuun? Häävieraat nauraa vaivaantuneina. "Hah hah, no nyt sitä kakkua on sitten sun naamassa. Aika hauskaa! Hah hah"

Hohhoijaa. Tällasta ei tulla näkemään meidän häissä todellakaan.

Hyvänä kakkosena tuli kirkossa avioliittoon vihkiminen, ilman uskonnollista vakaumusta. En siis tuomitse kirkkoa ja sen siunauksen tahtovia. Vaan niitä ihmisiä, joille kirkko ei oikeasti merkitse muuta kuin paikkaa jossa mennään naimisiin.

Kuva täältä.

Miksi kukaan, joka ei "oikeasti usko" haluaisi liitollensa tällaisten ihmisten siunauksen? Ja tämän kuvan myötä kyseenalaistan kyllä koko uskon. Aihe josta taivas ja helvetti repeävät samaan aikaan. Sen takia en tästä sanokaan muuta kuin:

Eikä jokainen uskonto opeta olemaan nöyrä? Onko tämä sitä nöyryyttä? 

Hyvä tietää.

Ja kolmannella sijalla on kaikki perinteiset vaivaannuttavat ja huonosti toteutetut hääleikit.
En siis dumaa hääleikkejä ylipäätänsä, vaan sellaiset jotka eivät sovi juhliin, eivät ole edes hääparista hauskoja, tai ovat vain ja ainoastaan hääparista hauskoja.
Itse olen sitä mieltä että jokaisesta aikuisesta ihmisestä kuuluisi löytyä sen verta leikkimieltä että uskaltaa edes kerran vuodessa heittäytyä hupsuttelemaan, mutta ymmärrän täysin ettei typerät tuolileikit tuiki tuntemattomien ihmisten ympäröimänä (mahdollisesti vielä täysin selvin päin!) ole paras tapa luoda häihin tunnelmaa!
Uskaltakaa olla omaperäisiä, poiketa kaavoista ja tehdä asiat juuri niinkuin itse haluatte!
Jokainen haluaa omista häistään uniikit, ikimuistoiset ja ihanat!
Miksi jokaisen sitten pitää tehdä asiat aina samaa kaavaa ja muottia noudattaen?

Peräänkuulutan omaperäisyyttä ja persoonallisuutta. Ja samaan rahaan vähän tyyliä ja tasoa.
Jokainen itse sitten päättäköön minkälaisia häitä nämä sanat kuvaavat.

Ps. Mun kaasot sai mut ylipuhuttua. Me askarrellaan kutsut itse.
Mä oon varmaan maailman ainoa tarhatäti joka vihaa askartelua.