Makoilun ohella mä oon rääkännyt Anttia tyhmillä kysymyksillä. Tiettykin.
Avioliitto on sitä että kärsitään yhessä. Hyvä alottaa harjoitukset ajoissa!
Mä oon ostanu joskus aikoja sitten Eija Holmbergin kirjan Unohtumattomat häät jota äsken selaillessa löysin hulvattomia kutsutekstejä! Siis kirjottaako jengi oikeesti kutsuihinsa jotain näin juustosia juttuja?
"On yhteisiä vuosia takana jo monta,
ja siksi ei lienekkään aivan tavatonta,
että haluamme onnemme kaikille kuuluttaa
ja toivoimme, että Te voisitte sitä todistaa"
No tää ei nyt ees oo niin kauhee, mutta nauratti silti!
"Yhteistä taivalta meillä takana 6 vuotta,
eikä niitä suinkaan ole vietetty suotta.
Nyt tuntuukin olevan se oikea hetki,
aloittaa yhteinen avioliittoretki."
"No joo, niin se kävi että pam!
Se seisoi edessäni ja sydän tadam!
Se näyttää pupulta tai murmelilta.
Sen hampaat välkkyy edessäni joka ilta!
Tervetuloa, nostetaan malja!Jo pulppuaa hääparin samppakalja!"
Siis tätä mä en edes tajua? Miks tässä puhutaan jostain pupuista ja murmeleista? Ja toi samppakalja. Yök.
Jokainen tyylillään, en mä sitä sano. Varmasti jonkun parin hääkutsuihin tuollaiset värssyt sopisivatkin.
Jotenkin nää ei vaan oo yhtään meidän tyyliset ja ollaankin naureskeltu näille pitkin päivää.
Antti keksi jopa omankin. Mutta sitä me ei kyllä käytetä....
"Monta yhteista vuotta takana,
nyt on aika hääyönä sotkea lakana"
Vaikka mä jotenkin tykkään tosta runon karheudesta, mä epäilen suuresti ettei tämä päädy meidän kutsuihin.
Mä oon niin huumorintajuton.
Joskus aikasemmin kun puhuttiin aiheesta, Antti ehdotti että laitetaan kutsuihin että "MOI, me mennää naimisii, tulkaa mukaa!"
Musta toi oli oikeasti hyvä. Mutta valitettavasti siinä kohtaa kun mä aloin sommittelemaan siihen päivämääriä ja muita epäolennaisia tietoja hääpäivästä, Antti puhals pelin poikki ja sanoi ettei siihen voi kirjottaa mitään muuta kun ton lauseen.
Mun ei varmaan kannattais edes kysellä siltä mitään....
Mua jotenkin naurattaa nää siirappisen juustoset runot joita pitää väkisin ympätä näihin hääkutsuihin.
Itse mä ainakin ajattelen ettei meidän tarvii alkaa ällöstelemään sen takia että ollaan menossa naimisiin, ei me olla koskaan muulloinkaan sellasia siirappisöpöstelijöitä.
Eiks häiden kuuluis aina kuvastaa hääparia, eikä mitään stereotypiaa jostain ihanasta ja auvosesta harmonisesta puspusnamnam kihlaparista jotka on naimapäätöksen jälkeen alkaneet älyttömän romanttisiks ja toisistaan eläviks vaaleanpunaisiks siirappimöhkäleiks?
Yksillä meidän ystävillä oli hääkutsuissaan pätkä yhdestä Metallican biisistä, musta se oli ihan loistava!
Ei mikään juustonen rakkauden luritus, vaan lyhyt ja ytimekäs pätkä kappaleesta joka mun mielestä kuvasti sitä paria tosi hyvin.
Enemmän persoonallisuutta. Vähemmän tekopersoonallista siirappia.
Hahaa ihan kamalia noi kirjan tekstit :D Tykkään sun ajatuksista häiden suhteen, meillä tulossa häät vuoden päästä keväällä ja ei olla itekään mikään siirappinen pariskunta niin halutaan tehä just kans sellaset meidän näköset häät eikä mitään ällösöpöilyä :)
VastaaPoista