Mun kirjotusflow on yhtä tukossa kuin mun nenä. Joka on siis viimeset 6 päivää ollut yhtä tukossa kun thaimaalaninen vessa länkkäreiden jäljiltä.
Tässä kotona maatessa mulla on ollut ihan liikaa aikaa ajatella kaikkea mahdollista turhaa ja tosi turhaa asiaa liittyen häihin.
Oon miettinyt että minkälainen morsian mä haluan olla?
Mikä on ihan täysin turhaa ja typerää, koska mä tiedän jo minkälainen morsian musta tulee, halusin tai en...
Mietin myös morsiamen ja kaasojen välisiä ystävyyssuhteita ja sitä valtavaa taakkaa minkä kaasoksi pyyätminen ja kaasoksi lupautuminen ystävyydelle asettaa. Varsinkin jos ystävysten välinen kommunikaatio ei jostain syystä ole täysin mutkatonta.
Koin äärettömän huvittavana viestiketjut joissa morsian valitti ettei kaaso hyväksy
mitään hänen ehdotuksiaan ja ideoitaan?
ANTEEKS MITÄ?
Tottakai kysyn kaasojen mielipidettä yhteen jos toiseen asiaan.
Mutta eiköhän se ole selvää että minä ja/tai Antti tehdään lopullinen päätös.
En ymmärrä miten joku voi pyytää kaasokseen sellasta ihmistä jolle ei voi sanoa suoraan omaa mielipidettään? Mielummin olisin ilman kaasoa kuin alkaisin tappelemaan omista hääjärjestelyistäni kaason kanssa?
 |
| Hahah, hauskoja tällasista paidoista tekee vaan ne ihmiset jotka näitä käyttää? :D OOÄMGEE: Kuva:täältä. |
Tiedän että vaikka kuinka yrittäisin olla tosi rento ja huoleton morsio, musta tulee todennäköisesti kauhea kontrollifriikki joka oikeasti mittaa kynttilöiden etäisyyksiä toisistaan viivottimella.
Tiiättekö, sellanen kamala päälle päsmäri joka tietää tasan tarkkaan mitä tahtoo eikä suostu antamaan tuumakaan periksi. Toivottavasti tämä on oikeasti todella kärjistetty versio tulevaisuuden minästäni. Itseäkin pelottaa.
Ja tiettyyn pisteen mä annan itselleni luvan olla sellainen. Niin kauan kun en loukkaa tulevaa aviomiestäni, kaasojani tai muita läheisiä (mielellään kuitenkaan ketään...) ihmisiä, aion antaa itselleni luvan seota totaalisesti.
.Yhdellä ehdolla.
Sekoilu loppuu hääpäivän aamuna.
Sillon mun tehtävä on olla rentoutunut, seesteinen, täysin zen ja kontrollissa.
Sillon en saa enää miettiä onko pyötäkoristeet varmasti oikein sijoiteltu?
Tai onko kynttilöitä tarpeeksi?
Tietääköhän kaikki missä vessat on?
Hääpäivän aamuna mä herään ja oon koko päivän onnellinen. Tapahtui mitä hyvänsä.
Luotan kaasoihin.
Jos jotain tapahtuu, ne saa hoitaa. En sekaannu.
Ja tietenkin pyrin siihen että ennen hääpäivää kaikki on suunniteltu niin hyvin ja loppuun asti, ettei viime hetkellä tarvitse enää alkaa miettimään pienempiä yksityiskohtia!
Hyväksyn sen tosi asian että kaikki ei täydellisyyttä hipovasta suunnittelusta huolimattakaan välttämättä mene täysin niinkuin on suunniteltu.
Teen itselleni onnellisuusmittarin .
Niin kauan kuin vieraat tulevat paikalle, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin kukaan ei kuole ruokamyrkytykseen, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin ruoka ja juoma ei lopu kesken, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin musiikkilaitteet toimivat, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin vierailla on hauskaa, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin kukaan ei tappele, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin juhlapaikka ei syty tuleen, kaikki on hyvin.
Niin kauan kuin kaikki pääsevät kotiin hengissä, kaikki on hyvin.
Ja tärkein.
Niin kauan kuin kummatkin vastaavat toisilleen "tahdon", kaikki on hyvin.
 |
| Kunhan nyt ei tähän päädytä, niin eiköhän tästä hyvä tuu... Kuva: Flickr. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa!