24. elokuuta 2014

Hääahdistusoksennus.

Nyt ärsyttää. 
Ja ahistaa ja raivostutaa ja suoraan sanottuna veeituttaa.
Jo traditioksi muodostunut hääsuunnittelusunnuntai on ollut aivan täys floppi, muutamaa ilon hetkeä lukuunottamatta.

Hääsuunnittelusunnuntai on jo monena viikkona peräkkäin alkanut pannullisella kahvia, sohvan nurkalla ja läppärillä. Andy on töissä ja mulla on koko päivä aikaa selata, surffata, ideoida ja suunnitella. 
Mitään erikoisen konkreettista en välttämättä aikaisemminkaan ole saanut aikaan, mutta ideoita ja ajatuksia on tulvinut ja niitä on voinut viikon mittaan jatkokehittää ja luonnostella omassa päässään.

Tänään mitään tällaistä ei ollut havaittavissa. Käytin juuri 8 tuntia elämästäni selaten kaikenmaailman hääsivustoja ihan tuskassa, todetakseni etten edes tiedä mitä etsin. Ei mulla ole mitään ideoita.
Eikä siinä mitään, mutta nyt olo on sellainen ettei niitä ideoita tulekaan. Pää lyö aivan tyhjää ja tekisi mieli polttaa kaikki häihin liittyvä käden ulottuvilla oleva materiaali.

Viimeiset 4 tuntia olen etsinyt hääkutsuja. Epätoivon kuilu alkaa olla niin syvä, että tekisi mieli jäädä sinne istumaan ja näyttää kaikille keskaria.
Ei löydy meille valmiina hauskoja, yksinkertaisia, rentoja ja simppeleitä merihenkisiä kutsuja. 
Ei todellakaan löydy ei.
Kutsujen lisäksi samaan sarjaan pitäis vielä löytyä StD-kutsut, ohjelmat, menut ja kaikenmaailman tilperhööriä.
Oon selannut varmaan kaikki mahdolliset putiikit läpi ja kaikissa on vaan niitä samanlaisia (=vääränlaisia) kutsuja jotka alkaa tässä kohtaa jo nostamaan mun verenpainetta sellasille tasoille, etten voi edes mennä niille sivuille enää.

Toinen asia jota oon yrittänyt suunnitella on meidän ulkovihkiminen.
Mutta arvatkaapa mitä?
MULLA EI OLE YHTÄ AINUTTAKAAN REALISTISTA IDEAA SEN TOTEUTTAMISEEN!
Ei mitään, ei niin yhtään mitään.
Pää lyö aivan tyhjää ja kaiken lisäksi kuvittelen meidän hääpäivän hirveän ankeaksi, vetiseksi ja tuuliseksi. Siinä paljoa mitkään tuikut ja tulppaanit mitään auta.

Mulla on myöskin mun ykköshääpuku ostamatta ja se ahdistaa aivan liikaa.
En edes tiedä minkälaista pukua oon ettimässä.
Varmaan valkosta?
Haa-haa.

Ainoat positiiviset asiat tässä päivässä on meidän videokuvaajan Aku Korhosen varmistuminen ja se, että sain ostettua täydelliset kynttilän jalat meidän häihin! Jeee!

Ensin mä luulin että on positiivinen asia, että olin niinkin kekseliäs ja ihan DIY morsian, että maalasin mun hääkenkien pohjat tummansinisiks ihan omin pikku kätösin.
Maali on vesiliukosta, että morjens.

Mites teillä muilla?
Pää pullollaan ideoita ja askarteluhommatkin rullaa? Täydellisiä löytöjä tulee vastaan joka notkelmassa ja hommat on hanskassa?
Noei, toivottavasti muilla hommat sujuu oikeasti paremmin kuin täällä <3

Angstisin terveisin
RaivoRoosa 

4 kommenttia:

  1. Tunnen myötätuntoa! Täällä tuli tänään sotkettua kivasti lasipurkkien maalausoperaatiossa, jonka piti hoitua ihan tosta vaan. No pian olikin kaikki paikat täynnä hopeamaalia ja glitteriä, mutta lasiin ne jostain syystä ei tarttuneet, ei sitten millään. Hahah, voin kertoa että luovutin, kokeillaan uudestaan paremmalla menestyksellä joku toinen päivä. Aina ei voi onnistua ;)

    VastaaPoista
  2. Joskus on päiviä, kun kaikki rullaa. Saat miljoona ja yksi ideaa ja toteutat pari vanhaa.
    Sitten on niitä, kun tekisi mieli mennä sängyn alle piiloon ja huutaa ettei haluakkaan mitään häitä, no can do!
    Meillä on tämä loppukesä rullannut yllättävän hyvin, mutta auta armias niitä ensi talven synkkiä ja epätoivoisia päiviä. Kun olen ihan varma, että silkkikukatkin lakastuu ja talvi ei milloinkaan lopu, etten saa ikinä meille bändiä ja että tässä maakunnassa ei ole sellaista pappia, jonka antaisin meidät vihkiä...
    Niitä hetkiä odotellessa.

    VastaaPoista
  3. Oi, oot löytäny hääkengät! Kuvia kuvia! :) Vai menikö ne ihan pilalle maalausurakassa? :/

    Olen tässä alkuviikon lueskellut blogiasi läpi. Mukavaa, kun kerrot mielipiteesi suoraan etkä turhia kiertele ja kaartele. Ihana kuulla mm., että joku muukin morsian on allerginen sydämille eikä aio poistua häistä nukkumaan kesken parhaiden bileiden ;)

    Ja lohduttavaa lukea, että jollain muullakin tulee välillä pienoisia ahdistuskohtauksia ja yökkimisrefleksejä häiden suhteen. Pelkäsin jo, että mussa on jotain vialla! Mutta ehkä se tosiaan on ihan normaalia tällaisen pitkäkestoisen suunnitteluprosessin aikana, ettei koko ajan jaksa olla samalla intensiteetillä mukana. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Meillä oli ulkovihkiminen pihalla. Tehtiin kapeista puunrungoista kaari, johon ripustettiin tavalliset valkoiset verhot. Ostettiin lähinnä kai lyhdyille tarkoitettuja maahan työnnettäviä "koukkuja", joissa roikku maljakot kukille. Koukuista muodostui kuja, jonka molemmin puolin vieraat asettui seisomaan. Toimi musta hyvin ja oli kauniin näköistä. :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa!