Tukkakriisi jatkuu..

Hetki sitten postasin tukkakriisistäni ja ratkaisustani kriisin selvittämiseen. Luulin olevani erityisen nokkela ja keksineeni uskomattoman vähän hiuksia rasittavan tavan päästä mustasta väristä eroon.

Voin kuitenkin nyt kertoa, ettei sellaista tapaa ole, ainakaan jos on värjännyt hiuksiaan 13 vuotta samalla värillä.

Aiemman postauksen tukkakriisistä löydät täältä.

Kyllähän hiukseni vaalenivatkin, mutta eivät valitettavasti aivan toivotulla tahdilla, eikä tavalla.

Juurikasvua alkoi olla moooonta senttiä ja jouduin turvautumaan yhteen ja ainoaan kampaukseen joka ikinen päivä, jotten näyttäisi aivan spurgulta.
Tämäkin on loukkaus lähinnä spurguja kohtaan.

Ensin olin aivan vakuuttunut, että olen valmis kantamaan spurgu lookkiani kunnialla pidemmänkin aikaa ja vaalentamaan hiuksiani pitkäjänteisesti ja pikku hiljaa.
Kunnes tajusin että Save the Date-kuvauksemme lähestyvät uhkaavasti, jotain oli siis tehtävä ja äkkiä.
Perjantaina nöyrryin ja ostin värinpoiston. Yhden päivän se kummitteli mulle eteisen pöydälle, muistuttaen olemassaolostaan ja siitä että jotain pitäisi tehdä nyt heti samantien, kuvaukset kun on sovittu jo viikon päähän.
Eilen illalla rohkaisin mieleni ja päätin että nyt tai ei koskaan, ei tässä mitään hävittävääkään ole.
Jos näyttää jo alunperin ihan spurgulta, ei siitä enää paljoa kamalammaksi voi mennä.

Valitettavasti (tai onneksi) eilisestä värjäysprosessistä mulla ei ole teille kuvia tarjota.
Omat ongelmansa värjäykseen toi tietenkin tuo järjetön juurikasvu, värinpoistolla kun on tapana viedä kaikki väri, enkä halunnut juurikasvuni muuttuvan valkoiseksi. Näppäränä tyttönä rajasin värjätyn hiuksen ja juurikasvun rajan ponnareilla ja levitin värinpoistoa näin vain latvoihin. Älyttömän yksinkertaista ja silti se toimi kuin unelma!
Kiss.
Keep it simple stupid.

Kameran jalka ja kaukolaukasin, kiitos universumi!
Aika paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa, vaaleni tuo reuhka!

Hiusharjakin on tietysti ihan jees.

Ja erityisen tyytyväinen olen tästä!
Juurikasvu ei muuttunut valkoiseksi, sille siis tapahtunut mitään!
Ei läikkiä, eikä epämääräisiä sotkuja.
Ponnaritekniikkani oli siis silkkaa neroutta!

Nellakin pääsi kuvaan <3

Juurikasvu sieltä edelleen puskee ja rajusti.
Mutta ainakaan ero juuren ja latvan välillä ei ole enää niin älytön.
Kaipa tästä vielä jonkunlainen tukka tulee.

Kuten sanottu, olen niinniinniin tyytyväinen, että tajusin aloittaa tämän tukkasodan nyt, enkä ensi vuoden maaliskuussa.
Nyt mulla on aikaa kokeilla, mokailla ja yrittää uudelleen.
Ja tietenkin toivoa, ettei tukka tipu päästä kaiken tän keskellä...
Vertailun vuoksi, tässä vielä yksi kuva, joka on otettu tämän vuoden toukokuussa.

Seuraava peliliike on vielä itsellenikin tuntematon, ei hajuakaan.
Mutta se on varmaa, että viikon päästä tän pään pitäisi olla jokseenkin kuvaus kunnossa.
Kattellaan!