Mekkometsälle!

Häihin on viisi ja puoli kuukautta aikaa ja ensimmäistä kertaa minä raahaan toisen kaasoistani sovittamaan hääpukuja. Jotenkin olisin melkein kaksi vuotta sitten kuvitellut että tämä tapahtuisi vähän aikaisemin mutta parempi myöhän kuin ei milloinkaan?Ylihuomenna suuntamamme Järvenpään Pop Wedding liikkeeseen ja toivottavasti sieltä poistuttaessa allekirjoitaneella olisi hääpukuhommat selvillä! Jännittää ihan älyttömästi, ehkä eniten se, että mitäs  siten jos mikään puku ei miellytä. Hankaluuttahan tähän puvun metsästykseen tuo se, että mulla on jo yksi puku. Tätä jo hankittua pukua aion pitää ns. "virallisen" osuuden jälkeen iltabileissä.
En tietenkään tahdo samanlaista tai edes samantyyppistä pukua myös päiväosuuteen.

Vuosi sitten vierailin Pop Weddingissä useampaankin otteeseen, kun ystäväni meni naismisiin ja hankki pukunsa täältä. Vaikka liike sijaitseekin suhteellisen kaukana, koin asiakaspalvelun sekä hintatason niin miellyttävänä, että suuntaan sinne siis itsekin mekkoa metsästämään.
Plussana myös se, että liikkeestä löytyy myös isompia kokoja, ei siis tarvitse pinnistää viimeisiäkin mielikuvituksensa rippeitä kuvitellessaan itseään kymmenen kokoa liiian pieneen mekkoon.

Onneksi nykyään monista liikkeistä löytyy kokoja myös plus koon morsiamille.
Vähän niinkuin kaikessa hääsuunnittelussa, puvusta haaveillessa sitä katsoo vain kuvia ja miettii mikä puku on kaunein. Sitten kun pitäisi oikeasti sovittaa, valita ja ostaa joku mekko, sitä huomaa miettivänsä "mikä puku on kaunein, minun päälläni".
Olen ehdottomasti täysin ja aivan absoluuttisesti rakastunut merenneito-mallisiin hääpukuihin!
Valitettavasti lantioni, joka on yhtä leveä kuin Loimaa, pitä huolen siitä, että en rakasta peilikuvaani merenneitomallisessa hääpuvussa.
Tai sitten en ole vielä löytänyt juri sitä oikeaa merenneitomallia.
Miten se nyt menikään...
Korosta hyviä puolia ja häivytä huonoja?


Kävin äsken whatsapp keskustelua kaasoni kanssa, siitä mikänlainen mekko on hakusessa.
Lyhyt ja ytimekäs vastaus on, ei mitään hajua.
Varmaan valkonen, pitkä ja  mielellän sellanen joka mahtuu päälle.
Ja "muutama" spesifimpi kriteeri päälle.

Hsin tietenkin internetistä inspiraatiota ja tässä lopputulos:

Vaikka yleensä suosin täysin olkametonta
mallia, tämä on ihana.
Ps, Kuvatekstinä oli
"nice for fat lady"

Eli minkäänlaista selkeää visiota ei ole. Vähän kaikkea ja ei kuitenkaan mitään ja jotain siltä väliltä.
Toivotaan että tiistaina tärppää ja unelmien mekko löytyy!

Suomen häämessut, lippuarvonta!

Ja arvontaa pukkaa taas.

Sain myös mahdollisuuden arpoa Suomen häämessuille pääsylippuja.
Itse en valitettavasti pääse osallistumaan messuille, sillä niitä järjestetään seuraavissä kaupungeissa:

Lahti 22.11.2014 |
Tampere 17.-18.1.2015 |
Seinäjoki 24.1.2015 |
Oulu 31.1.2015 |
Jyväskylä 7.2.2015

Allekirjoittaneelta jäävät valitettavasti nämä messut välimatkojen takia väliin. Vaikka muutamat kaupungit ovatkin siedettävien kilometrien takana ja erittäin mielelläni osallistuisin kaikkiin mahdollisiin häämessuihin ja tapahtumiin, syö meidän muutto, joulu, mun uusi työ ja omat häähommat valitettavasti lähes kaiken mahdollisen vapaan ajan.
.
Mutta nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus voittaa liput mille tahansa näistä messuista!
Arvottavana on kuusi (6) lippua ja arvon liput kahden (2) lipun paketteina.
Osallistua voit joko yhdellä, kahdella tai kolmella arvalla.

1.  kommentoi tätä postausta kertomalla mitä odotat messuilta
2. liity blogin lukijaksi
3. tykkää No tahdon, tahdon! blogista Facebookissa

Lippupakettien arvonta alkaa nyt ja 

arvonta-aikaa on kolme (3) viikkoa 20.12. asti.

Muistathan liittää toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi ja ilmoittaa monellako arvalla olet mukana.
Lähetän liput perinteisellä etanapostilla, joten tulen tarvitsemaan myös postiosoitteesi jos onnetar osuu kohdalle.

Onnea arvontaan!

Tahdon, tietenkin tahdon!

Viimeinkin myös hääblogien puolella on ruodittu tasa-arvoista avioliittolakia hieman syvällisemmin.
Olen pitkään itsekin harkinnut aiheesta kirjoittamista, mutta jotenkin olen kokenut ettei minulla olisi mitään sanottavaa, jota ei olisi jo sanottu.
Tajusin kuitenkin, ettei sillä ole mitään väliä vaikka toistaisin kaiken jo sanotun täällä uudestaan.
Ei ainakaan niin kauaa, kuin tässä maassa avio-oikeutta rajataan sukupuolen perusteella.

Mielestäni jokaisella on oikeus mielipiteeseen, oli se sitten kuinka typerä tahansa.
Aivan kuten sananvapaus, kuuluisi avio-oikeus myös suoda KAIKILLE.
Myös niille joiden arvoja sinä et hyväksy.

Miten kukaan voi kuvitella olevansa oikeutettu kertomaan toiselle miten hänen pitäisi elämäänsä elää?
Miten kukaan voi kokea olevansa muita arvokkaampi ja ylempänä, että on valmis itse nauttimaan tietyistä etuuksista, mutta ei suomaan niitä muille?
Miten kukaan voi perustella nykyistä avioliittolakia, kuullostamatta idiootilta?
Ei mitenkään.

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien perustelut kuullostavat toinen toistaan urpoimmilta.
Raamattuun arvomaailmansa nojaavat ihmiset eivät muutenkaan nouse kovin korkealle allekirjoittaneen kirjoissa.
Miten kukaan voi ottaa elämänohjeensa, moraalinsa ja kirjasta joka on täynnä julmuutta ja katkeruutta, ristiriitaisia käskyjä ja jonka oletettavat tapahtumat sijoittuvat tuhansien vuosien taakse?

Samaa sukupuolta olevien avioliittojen on myös väitetty murentavan "perinteisiä" avioliittoja.
Tämä on ehkä mun suosikkini kaikista (no ei kyllä ole, toi raamattu juttu on jotenkin aivan parhain!)
Heteroparit jotka saavat mennä naimisiin heti parin viikon tuntemisen jälkeen (Suomessa siis, Jenkeissähän voi mennä naimisiin vaikka samalta istumalta, jos sattuu olemaan oikeassa osavaltiossa) kokevat homoliitot jotenkin niin uhkaavina omalle liitolleen, että homoilta pitää kieltää avio-oikeus?

Mitäpä jos me kaikki pikku heterot mentäis vähän itseemme ja mietittäis että mikä niitä meidän omia liittoja oikeasti musertaa? En ainakaan itse koe, että meidän tuleva liittomme musertuu homoliittojen alle. Hyvin voimme elää avioliittossa maailmassa jossa myös homot saavat sanoa tahdon.
Toivottavasti myös sinäkin.

Tämä postaus on ajastettu, olen itse tällä hetkellä todennäköisesti kauhusta kankeana hammaslääkärin tuolissa, mutta yritän selvitä pöllyistäni seuraamaan miten äänestyksessä käy!

ARVONTA!

Hetki sitten kirjoittelin polttareista ja siitä mitä itse haluaisin polttareiltani.

Kirjoitin siitä, kuinka haluaisin tehdä jotain hauskaa yhdessä.
Ja kuinkas sattuikaan, sain kunnian arpoa teille jotain hauskaa tekemistä yhdessä!

Viime kesänä kävimme kaveriporukalla We love the 90's festareilla Helsingin Suvilahdessa. Festarit olivat aivan loistavat! Fiilis, ihmiset ja esiintyjät olivat aivan 10/10! Edes huono sää ei allekirjoittanutta ainakaan haitannut. Oli aivan huippua päästä fiilistelemään oman nuoruuden ykkös artisteja parhaassa mahdollisessa seurassa.

Nyt teillä, arvoisat lukijat, on mahdollisuus voittaa We love the 90's Xmas Winter Arena Tour liput!
Mainio idea talvimorsiamen- tai sulhasen polttareihin, kahden keskiseen kreisibailaus viikonloppuun tai muuten vaan kavereiden kanssa kreiseilyyn!

Arvottavana on kaksi (2) lippua 5.12. Turussa järjestettävään We love the 90's Xmas tapahtumaan.

Osallistua voit kommentoimalla tähän postaukseen kenet sinä haluaisit tapahtumaan viedä.
Muistathan liittää mukaan myös toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan sinuun yhteyden jos arpaonni suosii.

Aikaa osallistua on maanantaihin 1.12. asti,
joten toimi nopeasti!

Onnea arvontaan!

Save the Date tapahtuman purku

Better late than never, right?

Pari viikkoa sitten Kaapelitehtaan Merikaapelisali pursusi morsioita, sulhasia, heidän avustajiaan sekä upeita näytteilleasettajia.

Atelje Susanna Remander

Aku Korhonen Videography

Näillä kahdellahan oli ehkä messujen paras idea! Osallistu kilpailuun kuvauttamalla itsestäsi, avustajistasi tai kestä vaan, upea video ja voit voittaa sekä 1000 euron hääpuvun toteutuksen JA häidesi videokuvauksen!

Mayra

Ihana vintage puku, jonka tekijästä
mulla ei ole hajuakaan.
Taisi olla koristeena jonkun hotellin
ständillä.

TriLogia

The Art of Cakes. En kestä ku nää niiden kakut on nii ihania!

Mayran suklaita, näitä olisin ostanut, jos
niitä vaan olis mulle myyty...
Pienenä miinuksena se, ettei kaikkia tuotteita voinut
ostaa...

Kävin myös kurkkaamassa Jotain Käytettyä tapahtuman valikoiman silmät kiiluen, josko se minun unelmien pukuni olisi sieltä löytynyt!
Ei löytynyt.
Ja nyt ropisee miinuksia.
Viimeksi kävin Tampereen häämessuilla kyseisessä tapahtumassa ja sama homma oli sielläkin. Hääpukuja ei ole jaoteltu mielestäni mitenkään järkevästi. Lähinnä mallin mukaan jos sitenkään.
Mielestäni koon mukaan jaottelu olisi noin sata kertaa fiksumpaa. On jotenkin turhauttavaa selata kolme sataa mekkoa, jotka on kaikki ihan väärän kokoisia.
Olisiko tässä kenties hieman kehittämisen varaa?

Messuseurana mulla oli Andy ja Andyn bestman. Messuseura oli omalla tavallaan loistavaa, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että LoveMeDohon ei tarvitse poikien osallistua.
Onneksi Korppu tuli meidän kyydillä paikan päälle hengaili meidän kanssa hetken aikaa!

Poikien mielenkiinto messuilla kohdistui lähinnä Hima&Salissa virvokkeiden nauttimiseen.
Mutta miehiseen tapaan he taputtelivat toisiaan selkään, että hyvä meidän joukkue kun tultiin tänne.
Ainiin oon vissiin unohtanut mainita, että meidän häissä on nyt joukkueet. 

Team Bride ja Team Groom.
Joukkueille jaetaan pisteitä siitä kuinka paljon tekee häiden eteen ja saa aikaan. Pisteiden lasku tosin aloitettiin vasta hetki sitten ja pojat hoitavat pisteiden laskua. Yllättääkö ketään jos kerron, että pojat kuulemma johtavat?

Valitettavasti mä en pystynyt jäämään messuille neljään asti, jolloin blogaajien oli tarkoitus tavata skumpan merkeissä. Onneksi kuitenkin törmäsin muutamaan blogaajaan ihan randomisti, huippua nähdä teitä kasvotustenkin! :)

Kaiken kaikkiaan messut olivat mukavat, vaikkei hirveästi uusia idiksiä matkaan tarttunutkaan. Tämä tietenkin saattaa johtua siitä, ettei meidän häihin ole enää kovinkaan kauaa ja aika monet ideat on jo löydetty ja käytetty.
Silti odotan innolla uuden messukauden alkamista ja aionkin osallistua niin moneen tapahtumaan ja niin monille messuille kuin suinkin vain ehdin!
Ja koska messujen parasta antia on ihmiset, niin aion myös arpoa blogissani muutamat liput messuille!

Pysykää kuulolla! :)

Suklaakakuton elämä, kannattaako se?

Lupasin päivitellä kuulumisia siitä miten suklaakakuton elämä sujuu.
Myönnettäköön, ettei se ehkä suju ihan niinkuin se voisi sujua, mutta armoa ihmiset, armoa.

Lähtötilanne oli siis tämä:

Aikamoinen,

ellen sanoisi.
Mutta kuten sanottu,

armoa ihmiset.

Pilates, jooga, syvävenyttely, kiinteytys, jooga, pilates, lenkki, kahvakuula, pilates, jooga.
Ja välistä vähän lepoa (ai vähän), kunnon ruokaa ja myönnettäköön, joskus jopa sitä kakkua.
Näillä ollaan menty.
Ja nyt ollaan tässä:

Ei niin mitään muutosta.
Kai se on pakko luopua siitä kakusta ihan kokonaan.
Voi saakeli.

Toivottavasti teillä muilla tsemppimorsioilla sujuu tää homma vähän paremmin kuin allekirjoittaneella.
Aivan kuraa koko homma.

Pohjalta on hyvä ponnistaa ja mitä näitä latteuksia on?

Hehkuva morsian.

Sain mahdollisuuden kokeilla heki sitten Suomen markkinoille tulleita Jamela ihonhoitotuotteita ja ajattelin nyt alustavasti valottaa kokeilujeni tuloksia ja mietteitä.

Mulla on perus hyvä iho, ei mitään isompia ongelmia. Talvisin ihoni on aika pintakuiva, muttei mitään niin erikoista etteikö Decubal pelastaisi. Toisinaan kuitenkin tulee tunne että iho on ihan samea ja veltto. Koska mä oon laiska on huono ihminen, en yleensä tee viikottain mitään naamioita vaan tarpeen mukaan. En myöskään omista mitään luottonaamiota, vaan käytän yleensä mitä sattuu. Tämä johtuu ehkä suurimmaksi osaksi siitä, etten mä oo koskaan kohdannut sellaista ihonhoitotuotetta joka olisi ylitse muiden. Paitsi tietenkin Lumenen Lift Touch puhdistusöljy, jonka valmistus kätevästi lopetettiin noin minuutti sen jälkeen kun mä keksin kuinka huippu tuote se on.

Sain siis kokeiltavakseni Jamelan tuotteista Papaija yönaamion, laventeli yönaamion sekä 24 karaatin kultakollageeni kasvonaamion ja silmänalusnaamioita.

Ensimmäisenä kokeilin silmänalusnaamioita, koska olen malttamaton ja niitä oli helpon kokeilla heti.

Silmänalusnaamiot ovat pehmeitä nestemäisiä tyynyjä, joiden käyttämäninen oli yllättävän helppoa, vaikka mä ensin asettelenkin ne aivan väärin päin. Mutta se nyt ehkä kertoo enemmän musta kuin tuotteesta.

Jamela lupaa tuotteen parantavan ihon rakennetta ja elastisuutta sekä kiinteyttävän ja palauttavan ihon kosteutta.
Mä ainakin haluan ajatella, ettei mulla oli vielä kauheasti ryppyjä, joten siihen en osaa sanoa mitään, mutta selvästi naamiot pehmensivät ihoa. Huomasin myös seuraavana päivänä, ettei meikki kadonnut silmien alta samallalailla kuin yleensä. Mikä oli ihan loistava juttu!
Tummia silmän alusiakaan mulla ei kauhein usein ole, mutta näiden pitäisi auttaa niihinkin!

Ajattelin itse satsata näihin ennen häitä. Vaikka yleensä sanotaan että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta, niin kyllä mä väitän että stressin siitä naamasta ensimmäisenä näkee!

Samaan rahaan testasin myös papaija yönaamiota joka tuntui enemmän kuin oudolta. Oli oikeasti todella vaikea ajatus mennä nukkumaan, painaa pää tyynyyn vaikka naamarissa oli jotain mömmöä.
Aamulla en meinannut muistaa, että mulla oli se naamio, mutta nopea vilkaisu peiliin pelasti tilanteen. Nopea huuhtelu ja koko naama oli ihanan pehmeä.
Papaija yönaamion luvataan kirkastavan ihoa, tasoittavan sen väriä sekä ehkäisevän ryppyjä.

Mun naama on tosi epätasaisen värinen joten olisiko tässä se täsmätuote jolla pärjäisin läpi vuoden?

Mitään järisyttävää muutosta pehmeyden lisäksi, en huomannut ensimmäisen käyttö kerran jälkeen, mutta laitoin naamiota naamarii myös eilen illalla ja ajattelin raportoida teille myös pidempi aikaisemin käytön vaikutuksista.

Kultakollageeni naamio ja laventeli yönaamio multa on vielä testaamatta, mutta lupaan palata asiaan kunhan saan nekin testattua!
Luvassa on myös kultakollageeni silmänalusnaamioiden arvontaa, joten pysykäähän kanavalla!

Jos et jaksa odottaa arvontaan asti, voit käydä Jamelan nettisivuilta tilaamassa tuotteen samantien kotiisi ja käyttämällä koodia lukija14 saat -20% alennuksen kaikista tuotteista!

Nimi lapselle?

Ajattelin tulla jakamaan teillekin meidän sunnuntaiset puuhailut.

Istutaan sohvalla ja kilpaa keksitään nimiä lapsille.

Lapsille, joita me ei haluta hankkia, mutta kai tää on joku sisään rakennettu "kyllä minä tiedän"-juttu. Andy vihaa mun ehdotuksia ja mä vihaan Andyn ehdotuksia.

Mun ehdottamat nimet on aika ruotsalaisia ja Andy ei voi ymmärtää miksi.
Andyn ehdottomat nimet on vaan yksinkertaisesti surkeita ja mä ymmärrän todella hyvin miksi.
Mun keksimät nimet on parempia.
Tällä hetkellä meillä on suuri vääntö tytön nimestä, koska pojan nimi me ollaan keksitty jo vuosia sitten.
Mainitsinhan mä jo, ettei me haluta lapsia?

Tässä listoina tämän illan saldo. Ei kyllä hyvältä näytä.
Onneks tätä ei tarvitse miettiä ihan aikuisten oikeasti...

Andyn ehdottamat nimet:

Lilli

Viivi 

(joka on siis meidän koiran  nimi....toim.huom.)

Abigail
Lila
Aada

Erin
Pinja

Jannican ehdottomat nimet:

Adele
Edit
Alva
Clara
Ellen
My
Ruut
Erin

Molempien hyväksymät nimet:

Erin

Sehän menikin tosi kivasti. Onneksi sentään yhdestä nimestä oltiin samaa mieltä.
Andyn listalta olisin voinut hyväksyä vielä Abigailin, jollei se olis laittanut sitä listalleen vain vinoillakseen mulle. Naisena tietenkin osasin tulkita sanatontakin kommunikaatiota ja ymmärsin jutun juonen, ilman että Andy edes sanoi mitään.

Rakkaat kanssa ihmiset, ihanat lukijat, suloiset kanssa blogaajat, sivustaseuraajat ja kaikki joiden silmiin tämä teksti osuu,

sanokaa nyt että mun nimet on paljon parempia kuin Andyn!
Ja jos ette sano, niin sanokaa mikä on teidän mielestänne kaunein tytön nimi ikinä.

Ei muuta, me jatketaan kinaamista!
Kinatonta sunnuntaita jengi!

Morsiamen hiuskriisi laantuu?

Hiuskriisi alkaa ehkä olla takana päin?
Kysymysmerkki, koska ei se kokonaan vielä ohi ole.

Tällä hetkellä pystyn elämään kuontaloni kanssa, ilman että tekisi mieli joka kerta peiliin katsoessa vetää itsensä kaljuksi.

Mutta en mä silti tyytyväinen ole.

Vajaa kymmenne askorbiinihappohoitoa, pari Hari Color Removeria ja siihen päälle vielä 3-4 vaalennusta ja avot, tukka on kamalassa jamassa.

Okei, ei onneks niin kamalassa kuin se vois olla, mulla on aika vahva ja kestävä hius, mutta on tää letti parempiakin päiviä nähnyt.

Rääkkäyksessä kärsinyttä takkukasaa yritän lepytellä viikottaisella kookosrasvanaamiolla, joka tuntuukin toimivan aika hyvin. Varsinkin jos naamion muistaa laittaa muutama tuntia ennen saunaa.
Ehkä tästä vielä morsiamen tukka saadaan.

Havainnollistaakseni tämän rääkkäyksen vaihe vaiheelta, tässä kuvamateriaalia:

Viime keväänä mentiin aika mustalla.

Vaaleampaan kohti.

Save the Date-kuvauksista.

Ja kultaista keskitietä ei
Jannican maailmasta löydy, joten tadaa!

Koko vuoden kirjo kollaasina.

Aikamoisen rääkinhän tuo kuontalo on läpi käynyt.
Onneksi tajusin tehdä tämän nyt, enkä ensi keväänä.

Pikakuulumiset

Vihdoin löytyi aikaa taas tälle blogillekin! Muuttohommat, duunijutut ja kaiken maailman "tee sitä ja tätä ja muista vielä tää ja hoida sitten toi" jutut ikävästi vievät jokaisen vapaan sekunnin meikäläisen kalenterista. 

En oo ehtinyt kirjoittaa vielä sanaakaan Save the Datesta, en uudesta blogi yhteistyöstä enkä suorittamaan muutamia arvontoja. Soo soo Jannica.
En myöskään ole ehtinyt lukemaan teidän muiden ihania blogeja, saati sitten kommentoimaan niitä tai vastaamaan omiin kommentteihini!

Lupaan korjata erheeni tämän viikon lopun aikana joten valmistautukaan siihen, että täältä tulee tuutin täydeltä tekstiä.

Vaikka blogi ei olekaan aktiivisesti päivittynyt, olen silti hoitanut häihin liittyviä juttuja. 

Luojan kiitos, sillä häihin on enää vajaa puoli vuotta! Pikku hiljaa alkaa paniiki ja stressi hiipiä tähänkin osoitteeseen vaikka yritänkin jatkuvasti sen unohtaa.

Sain vihdoin ja viimein hommattua vieraille lahjakassit, joista he kätevästi löytävät vielä valitsematta olevan virvoikkeen, pientä naposteltavaa, ohjelman, vihkiohjelman, mahdollisesti pöytäkartan ja ehkä jotain muutakin.
Kassit ostin As long as we're happy-blogin ihanalta Anniinalta, joten uteliaimmat salapoliisit ehkä jo tietävätkin millaiset kassit ovat kyseessä. 

Nyt täytyisi alkaa sitten täydellä tohinalla suunnittelemaan kassien sisältöä ja muuton jälkeen haalimaan niitä kasseihin tulevia tavaroita.

Kassien lisäksi sain meille hommattua graafisen suunnittelijan! Save the Date-kutsujen kanssa käydyn väännön ja venkslauksen jälkeen totesin ettei tähän rumbaan enää lähdetä varsinaisten kutsujen kanssa, vaan homma jätetään ammattilaiselle!

Kutsumme suunnittelee Jenora Design, josta lupaan kirjoittaa piakkoin lisää!

Pikakuulumiset oli tässä, kohta laitan näppäimistön laulamaan kirjoitan kaikki rästeen jääneet hommat kunnolla auki!

Ihanaa viikonloppua jengi, lumesta huolimatta!

Enää yksi yö!

Huomenna messuillaan!

Oon yrittänyt koko viikon päästä messufiilikseen ja valmistautua tapaamaan kaikki mielenkiintoiset näytteilleasettajat sekä kaikki ihanat bloggarit!

Virittäytymistä on hankaloittanut hieman meidän täyteen ahdettu viikonloppu kuvio, sillä meillä on lauantai iltana myös Andyn synttärit, että meidän vanhan kämpän läksiäisbileet.

(ME MUUTETAAN!)

Pientä aikataulullista ongelmaa tämä tuotti, mutta ei onneksi mitään ylitsepääsemätöntä!

Päänvaivaa tuottaa myös kokoonpano jolla me messuille saavutaan. Ainoat varmistuneet osallistujat meidän seurueessa ovat tällä hetkellä minä ja Andy.

Toinen mun kaasoistani on messujen aikaan Lahdessa ja ihan niin karmiva bridezilla minäkään en ole, että olisin neitosen pakottanut junaan heti aamusta.

Toisen kaason ja bestmanin osallistuminen on vielä arvoitus, mutta eiköhän kaikki vielä selviä!

Kaikesta huolimatta, odotan huomista kuin lapsi joulua!

Paikalla on muutama palveluntarjoaja jonka kanssa me ollaan jo lyöty kättä päälle ja näillä messuilla tavataan nyt sit ensimmäistä kertaa kasvotusten mikä on huisia.

Odotan kyllä myös uusien palveluntarjoajien tapaamista.

Iik ja kääk, oispa jo huominen!

Viimeisen Save the Date-lippupaketti arvonnan voittaja!

Mun ei ikinä pitäisi kirjoittaa mihinkään, että "huomenna kirjoitan..." tai "silloin ja silloin kirjoitan".

En kirjoita kuitenkaan!

Lupasin arpoa voittajan lauantaina, mutta kyllä tuo kalenteri sunnuntaita näyttäis.

Aikataulusta huolimatta voittaja on selvillä!

Arvonta tapahtui tällä kertaa vähän erilailla, sillä Andy sattui olemaan kotona ja mä halusin, noh lähinnä kiusata sitä.

Osallistujia oli yhteensä 12 ja pyysin Andya sanomaan numeron 1 ja 12 väliltä.

Lopputulos oli:

SEITSEMÄN!

Ja onnekas voittaja on PikkuTyttö!

Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille!

Ja hei! Enää vajaa viikko ja Save the Datessa nähdään!

28 viikkoa ilman suklaakakkua.

Päivittelin tovi sitten morsiusdieettikuntoremonttielämäntapamuutos-whateveristä ja lupasin päivitellä tilannetta. Nyt ois varmaan aika lunastaa lupaukset.
Viimeksi kirjoitellesani olin ehtinyt ainoastaan kaivamaan salikamat kaapin syövereistä ja näppäsemään muutaman kuvan.
Ensimmäinen kirjoitus löytyy täältä.

Google Auto Backupin ja mun erimielisyydet jatkuvat, 

mutta kävin manuaalisesti lisämäässä kuvat em. postaukseen.

Reilu kuukausi sitten raahasin itseni (salin sijasta) pilates tunnille. En ole koskaan aikaisemmin käynyt pilates (tai millään muullakaan ryhmä-) tunnilla ja ajatus jumppasalista täynnä hikoilevia ämmiä ei kyllä kutkuttanut yhtään. 

Yllätyksekseni tunti oli aivan mahtava. Sopi aloittelijoille, sopivan tehokas eikä tarvinnut opetella mitään yks hyppy kaks kolme viis vasen oikee neli kolme-askelkuvioita.

Tunnin järjestää Keho&Mieli jolla on älytön läjä erilaisia tunteja ympäri Helsinkiä (ja vissiin Vantaallakin). Liityin samantien Anytime jäseneksi, joka oikeuttaa mut käymään millä tahansa tunnilla koska tahansa. Vaikka joka päivä.

Mun ehdottomiks tuntisuosikeiksi on nousseet pilates, pilates&jooga sekä syvävenyttely. Aivan huipputunteja joissa oikeasti saa harjoitusta sekä keho että mieli.
Kauhean raskaita tunnit ei kyllä oikeasti ole, mutta ihana fiilis niistä jää.
Tuntien "keveydestä" huolimatta, en uskaltanut mennä puoliflunssaisena edes kokeilemaan. 

Hengittely on aika isossa osassa kaikkea, joten kun hädin tuskin sain leposykkeillä itsensä pidettyä elossa, skippasin treenit viikon ajaksi. Harmitti ihan vietävästi, mutta minkäs teet.

Syvävenyttely tunnin innoittamana, mä oon ottanut henkilökohtaisen haasteen jonka on tarkoitus olla myös mun joululahja. Instagramin käyttäjät jo ehkä sen ovatkin bonganneet, mutta tänä vuonna ajattelin antaa itselleni lahjaksi jouluspagaatin!

Lonkankoukistajan venytys vaatii mielikuvitusta,
sotkusta on turha välittää.

Tänään käytiin jo tosi lähellä!

Eikä viime viikollakaan kaukana oltu.

En oo päässyt spagaattiin varmaan yli kymmeneen vuoteen joten ehkä on jo aikakin opetella tämä taito uudestaan. Spagaattiin venymistaivoite kannustaa kivasti muutenkin pitämään huolta itsestään. Voin nimittäin kertoa, että kaikki venytykset ei meinaa sujua ihan niinkuin 10 vuotta sitten, kun ota elopainoa on kertynyt jonkun verran tässä vuosien varrella.

Ruokavalion oon pitänyt suhteelliset yksinkertaisena. Mä olen aivan liian laiska noudattaakseni yhtään mitään millintarkkoja mittaasitäjalasketota-ruokavalioita. Paljon kasviksia, proteiinia ja sopivasti rasvaa. Hiilarit oon yrittänyt pitää niin alhaalla kun nyt suinkin vain mahdollista, mutta en karttele niitä kuin ruttoa. Syön ruisleipää ja hedelmiä ihan surutta.

Ehkä tää tästä, tai kyllähän se jo tästä.
Kävin sovittamassa kakkospukua ja isohan se jo on.
Jee!

Miten teidän muiden projektit sujuu?