Makuja on monia... koristeluista asiaa.

Johan oli viikonloppu. Antti oli eilen kavereidensa kanssa tekemässä hampurilaisia ravintolapäivän hengessä!
Sitten Suomi hävis sekä lätkässä että euroviisuissa Ruotsille.
Lätkä ja Euroviisut kiinnostaa mua aivan sairaasti. Lähes yhtä paljon kuin Anttia kiinnostaa meidän häiden teemaväri (joka hänen sanojensa mukaan saa olla mikään vaan, muttei vaaleanpunainen).

Tää olis Antista varmasti täydellinen. Kuva.

Kokeiltuani kukkakoristeiden väkertämista itse, tulin Tian kanssa tulokseen että tehdään pöytäkoristeet ja tilakoristeet itse. Ehkä me selviydytään kukkien paiskomisesta vaaseihin ilman floristiakin...?
Ainoat kukat mitä tilataan floristilta on mun kimppu, vieheet ja Tian ja Jennan rannekukat.

Ei näytä kovinkaan hankalalta..? Kuva.

No, pöytäkoristeet alkaa olee suhteellisen selvät. On olleet jo aika pitkään... ehkä noin pari vuotta.
Maljakot on kohta kaikki kasassa, IKEAn mjöd tuoppeja mulla on tarkotus hankkia 60 kappaletta kumpaakin kokoa, joka voi kyllä olla hieman liiottelua, ottaen huomioon että mä saan lainattua maljakoita myös tädiltäni.
No ehkä parempi liikaa kuin liian vähän? Eihän niitä kaikkia oo pakko käyttää.

Kävin huvin vuoks selailemassa naimisiin.infon foorumilla muiden pöytäkoristeluja.
Toisilla oli hyvin simppelit ja pelkistetyt pöydät, ehkä jopa liiankin mun makuun (pelkät servetit ja kattaus) ja toisilla taas tuntu olevan kolmetoista kiloa ryönää siinä pöydällä. Ei oikein meinannu saada selvää että mikä kaikkea siinä edes on.

Kaikista eniten oksetusta mussa aiheutti ne saakelin "terälehdet"! Ensinnäkään ne ei siinä pöydällä ees näytä miltään terälehdiltä vaan joltain paperiroskalta :D
Varmaan suututan monta morsianta, mutta oikeesti! Ne on jotenkin todella mauttomat!
Ja varsinkin jos niitä on levitelty yks kaks sinne tänne. Sillon ne vasta halvalta näyttääkin.
Jos ne olis oikeita terälehtiä mä voisin niistä pitääkin, mutta ne tekoversiot on jotain ihan käsittämätöntä...
Ja samalla pyydän anteeksi kaikilta morsmaikuilta joiden mielestä terälehdet on upeita.
Ei ne ole.

Täähän vielä on ihan siisti.... Kuva.

Tässäkin ihan kaunis kattaus ja sit heitelty jotain roskia tonne pöydälle. Tosi jees. Kuva.

Toinen inhokki on iän ikuinen murattiköynnös. Ja tässäkin tapauksesssa se muovisuus on myös asia joka työntää luotaan ihan huolella!
EI.

Kynttilät sen sijaan on mun mielestä aina jotenkin ihanat. Toiset ostaa niitä teemavärin mukaan ja toiset ihan sattumanvaraisesti. Ei kai sillä mitään väliä oikeastaan oo, onhan ne nyt ihan ykkös tunnelmanluojia!
Ehdoton ehto meidän juhlapaikalle on, että siellä saa polttaa kynttilöitä. Ei mitkään led tuikut tuo samanalaista fiilistä kun oikeat kynttilät.

ÄH.

Heti mä tiedän jos en pidä jostain, mutta jos nään jotain mistä tykkään niin pohdin pääni puhki, että tykkäänkö siitä oikeasti. VOINKO SITOUTUA NYT TYKKÄÄMÄÄN TÄLLAISISTA PÖYTÄKORISTEISTA, JOS EN TYKKÄÄKÄÄN NIISTÄ ENÄÄ HUOMENNA.
Jestas.
Ehkä mä voin sitoutua pöytäkoristeisiin, jos voin sitoutua tohon Anttiinkin.
Toisaalta nää pöytäkoristeet tuntuu jotenkin paljon vakavammilta jutuilta.